Mitä haluan tietää?

Väitöstutkimuksessa tulee vastaan monenlaisia tuskastumisen vaiheita. Yksi niistä on oikeiden tutkimuskysymysten löytäminen. 

Varsinaisen tutkimuskysymyksen ja sen alakysymysten parissa on helppo viettää tovi jos toinenkin. En edes tarkoita sitä, että aika kuluisi ainoastaan kysymyksiin vastauksia etsiessä, vaan itse kysymyksiä pohdiskellen. Sanavalinnat ja sanamuodot ovat yllättävän vaikeita. Pienikin virhe kysymyksessä aiheuttaa heti ongelmia työn rajaamisessa (joka ei muutenkaan ole helppoa).  Vertaa vaikka seuraavia kysymyksiä: 

1. Voiko fasilitoija vaikuttaa osallistujan innostukseen?
2. Kuinka fasilitoija voi vaikuttaa osallistujan innostukseen? 
3. Kuinka fasilitoija voi vaikuttaa työpajaosallistujan kehittämisinnostukseen?
4. Kuinka fasilitoija voi vaikuttaa osallistujan innostukseen työpajan aikana?
5. Millaisilla työkaluilla ja metodeilla voi fasilitoija vaikuttaa työpajaosallistujan innostukseen?
6. Voidaanko innostusta fasilitoida työpajatyöskentelyssä? 

Kuusi erilaista kysymystä, joista jokainen liittyy samaan aiheeseen, mutta aiheuttaisi sisällöllisesti kaikki hieman erilaisen näkökulman tutkimukselle. 

Tutkimuskysymyksen asettelu ei ole ihan pikku juttu. Pahimmillaan asettelun epäonnistuessa voi todeta, ettei työ vastaa ollenkaan siihen, mihin sanotaan etsittävän vastauksia. Kysymys saattaa muokkaantua matkan varrella vielä monet kerrat. Mitä selkeämpi kysymys tutkimuksen alussa esitetään, sitä selkeämmin myös työ kuitenkin etenee. 

Yksikään listatuista ei ole oman väitöstutkimukseni varsinainen tutkimuskysymys, mutta ehkä saat niistä viitteitä siitä, mitä olen tutkimassa. Oma kysymykseni saa vielä hautua hetken. Tutkimuskysymystä miettiessä olen kuitenkin löytänyt helpomman kysymyksen vastattavaksi, kuin sen, että mikä on tutkimuskysymykseni. Kun löytää sopivan vastauksen tähän yksinkertaiseen kysymykseen, löytää myös tutkimuskysymyksensä. Kysymys on sama, kuin otsikossa: mitä haluan tietää?