Vaikeinta on yksinkertaistaminen

Monta kertaa, kun olemme poikani kanssa käyneet läpi matematiikkaa, hän lopulta toteaa tuskaisena, mutta kun ei se voi olla niin yksinkertaista! Omassa päässä monimutkaisilta vaikuttavat laskut ratkaistaankin lopulta aika yksinkertaisesti. Tohtoriopinnoissa olen päässyt kokemaan saman tunteen: ei tämä voi olla näin yksinkertaista! Ja seuraavassa hetkessä alan toisaalta tajuamaan, että se voi todellakin olla noin yksinkertaista, ja samaan aikaan ei kuitenkaan yhtään yksinkertaista. Niin että mitä?


Rajaa vielä yksinkertaisemmaksi. Ja vielä. Ja vielä!

Olen kuvitellut, että tutkimuksen pitäisi olla jotain hienoa, monimutkaista ja ihmeellistä, mutta sehän oli vain kuvitelmaa. Tutkimuskysymyksen täytyy olla mahdollisimman selkeästi rajattu, jotta siihen voi löytää vastauksen. Kuulostaa yksinkertaiselta, vai mitä?

Voiko mikään olla vaikeampaa, kuin yksinkertaistaminen! Miten kiteytetään miljoona päässä surraavaa ajatusta ja vaihtoehtoa selkeäksi lauseeksi, joka kattaa kaiken tarvittavan, mutta rajaa pois suurimman osan? Miten voin päästää irti kaikista niistä hyvistä ideoista ja ajatuksista ja jättää ne sivuun!

Toinen ongelma yksinkertaistamisessa on se, että sanat ovat monitulkintaisia ja niitä voi lukea monesta näkökulmasta. Sen takia selkeinkään lause ei koskaan tarkoita yhtä ja samaa kuin yhden ihmisen päässä. Jokainen termi pitää vielä erikseen määritellä, jotta ymmärretään, mitä ylipäätään asioilla tarkoitetaan. Tämä(kin) tekee yksinkertaistamisesta monimutkaista.

Think simple

Ajattelen aivan liian monimutkaisesti ja kun kaikki kiinnostaa, on vaikea keskittyä johonkin pieneen siivuun. Onneksi tohtoriopintoihin kuuluu myös erilaisia kursseja, joita voi valita oman tarpeensa mukaan. Löytyisiköhän sieltä Think simple -kurssikin?


Kommentit