Kokemuksia TRE:stä: kadotetun kehoyhteyden paluu

Ihmiskeho on uskomaton mekanismi. Kun olemme väsyneitä, keho osaa rauhoittaa itseään haukottelemalla. Jos syömme jotain sopimatonta, keho osaa poistaa sen oksentamalla. Iltaisin osaamme nukahtaa ja aamuisin herätä. Hengitys ja ruoansulatuskin toimivat automaattisesti ilman, että niitä täytyy erikseen käskeä. Meissä on monenlaista automatiikkaa. 

Jostain syystä yritämme kuitenkin olla parempia, kuin kehomme ja ohittaa sen luontaiset järjes­telmät. Yritämme hallita nälkää ja syömismääriämme, vaikka parhaiten keho osaisi itse kertoa, milloin tarvitsee ruokaa ja minkä verran. Yritämme muuttaa unirytmiämme tai kerta toisensa jälkeen nukkua alle tarpeen, koska haluaisimme käyttää juuri sen ajan kaikkeen muuhun. Kun ohitamme luontaiset kehon toiminnot, löydämme lopulta itsemme suosta, jossa menemme yhä syvemmälle ja syvemmälle etsiessämme ratkaisua ongelmaan, jota ei alun perinkään pitäisi olla olemassa. Samalla olemme onnistuneet kadottamaan lähes täysin osan siitä automatiikasta, johon keho pystyisi ja mitä se kaipaisi. 

Kuinka kadotimme tärkeän kehoyhteyden

Tiesitkö, että kehostamme löytyy automaattinen systeemi, joka saa lihaksemme ja mielemme palautumaan päivän rasituksista, pitkäaikaisesta stressistä ja mahdollisesti jopa traumoista? Minä en tiennyt. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta. Olemme oppineet ohittamaan kehon luontaiset keinot rentoutua ja palautua niin totaalisesti, että harva edes tietää sellaisia keinoja olevan olemassa. Rationaalisuuteen, itsensä hillintään ja hallintaan perustuva kulttuurimme on onnistunut lähes täysin unohtamaan, kuinka kehomme pystyy itse korjaamaan itseään.

Jos ei ole koskaan kuullut tästä kehomme ominaisuudesta, jo ajatus siitä, että keho pystyisi korjaamaan itse itseään kuulostaa järjettömältä: eihän me ihmiset sentään mitään sisiliskoja, jotka pystyisivät kasvattamaan hännän takaisin katkenneen tilalle. Ei, sitä automaatiota meillä ei taida olla. Sen sijaan keho osaa itse automaattisesti toimia niin, että lihasjumit, jännitykset, stressi ja muut häiriöt pääsevät poistumaan kehosta.

Siis todellakin: keho osaa itse automaattisesti toimia niin, että lihasjumit, jännitykset, stressi ja muut häiriöt poistuvat kehosta. Mutta: tämä tapahtuu vain, jos annamme keholle vapauden toimia niin. Tässä on juuri se syy, miksi olemme kadottaneet tämän yhteyden kehoomme. Tämä automatiikka aiheuttaa kehoon tärinää ja liikehdintää, jonka näkymistä tai kokemista pidämme edes ajatuksena pähkähulluna. Tärinähän on mielestämme välteltävä heikkouden osoitus. Se pääsee esiin vain pelkojen, lihasvoiman loppumisen tai itkemisen yhteydessä. Saati sitten sitä, että antaisi vaikka kehon heilua puolelta toiselle. Hullun hommaa. 

Korvaavia palautumiskeinoja

Sen sijaan, että osaisimme kuunnella kehoa ja antaisimme sen liikehtiä tarvitsemallaan tavalla, olemme luoneet (sinänsä ihan onnistuneita) vaihtoehtoisia tapoja kehonhuoltoon. Pyrkimyksemme hallita kehoamme ja estää sen luontaista toimintaa, (koska se on mielestämme outoa ja hullua) on johtanut tarpeeseen luoda toissijaisia keinoja palautumiseen. Löysin TRE-harjoituksen avulla kehon sisäsyntyisen palautumisautomaatin pari viikkoa sitten ja on ollut hauska huomata, miten monia sellaisia keinoja ja tuotteita olemme kehittäneet, jotka korvaavat sitä toimintaa, minkä mielemme on keholta estänyt. Listaan tähän niitä asioita, joiden kaltaiselta TRE-liikehdintä on tuntunut:

• venyttely 
• rentoutukset (erityisesti ne, joissa edetään lihas/lihasryhmä kerrallaan supistaen ja rentouttaen)
• kasvojooga 
• jooga / pilates
• tverkkaus, vatsatanssi ja tanssi vapaasti liikehtien
• hieronta
• äänimaljarentoutus 
• kivun hallintaan luodut tuotteet, kuten TNS-laite tai kehoa täristävät laitteet tai patjat
• raajojen rentoutus / palautus ravistelemalla (jota on käytetty esim. voimaa vaatineiden liikkeiden jälkeen)

Olemme olleet hyvin jäljillä siitä, mitä kehomme kaipaa. Sen sijaan, että etsimme epätoivoisesti riittäviä keinoja palautumiseen, voisimme kuitenkin vain yrittää kuunnella kehoamme paremmin: voisimme vain antaa sille luvan toimia, kuten se itse parhaaksi näkee.

Mikä ihmeen TRE?

TRE (trauma / stress / tension release exercise) on David Bercelin kehittämä metodi, jolla saadaan keho tärisemään ja liikehtimään automaattisesti. Muutaman helpohkon voimisteluliikkeen kautta saadaan keho aloittamaan palautumiseen tähtäävä toiminta. Berceli puhuu TRE:stä paljolti traumojen poistajana, itse koen sen erityisesti loistavaksi keinoksi stressinhallintaan ja liikunnasta palautumiseen.

TRE tuli vastaani täysin sattumalta kesäyliopiston kurssilistauksessa. Onnekseni mielenkiintoni keräsin ja uskalsin kokeilla sitä. Kuten tavallista, löydettyäni jotain uutta ja mielenkiintoista, selvitän siitä kaiken mahdollisen tyydyttääkseni tiedonjanoni. En toista tässä TRE:n mainostekstejä, koska ne toistuvat lähes samanlaisina monessa paikassa. Sen sijaan kerron hieman, miltä TRE tuntuu ja mitä siitä tutkimusten kautta tiedetään.

TRE-harjoittelun tavoitteena on siis saada käyntiin kehon luontainen tärinä ja liikehdintä keskivartalon syvien psoas-lihasten kautta. Itse TRE-metodia tärkeämpää onkin mielestäni se liikehdintä, joka saadaan aikaan. Sille ei ole edes käytössä vakiin­tunutta nimitystä. TRE:n harjoittajat puhuvat tärinästä, mutta tärinä kuvaa vain osaa kehon keinovalikoimasta. Englanniksi sitä on kuvattu tutkimuksissakin useammalla nimityksellä, yhtenä käytetään nimitystä neurogenic tremor. Kuvaisin sen olevan kehon sisäsyntyistä, automaattista liikehdintää.

Itse asiassa olet saattanut osin jo tutustua tähän liikehdintään! Se on sitä, kun raukeana keho lähtee auto­maattisen venytykseen (meillä tätä sanottiin kismittelyksi) tai sitä, kun keho säpsähtää joskus nukahtamisvaiheessa. Samaa toimintoa on myös se kehon tärinä liikarasituksessa, pelkotilanteissa tai itkun lomassa. 

Sen sijaan, että välttelisimme nololta tuntuvaa tärisemistä tai muuta kehon outoa liikehdintää, TRE:llä se pyritään saamaan esiin. Omalla kohdallani kävi niin, että tein Bercelin liikesarjan kerran ja olen sen jälkeen pystynyt saamaan palauttavan liikehdinnän käyntiin koska tahansa. Tuntui, kuin kehoni olisi vain vuosikymmeniä odottanut, milloin pääsee sitä tekemään ja lopulta ilo pääsi irti. Kehot ovat kuitenkin yksilöllisiä ja joku toinen voi saada tärinän käyntiin vain ohjattuna.

Miltä TRE tuntuu

Ensimmäisen kerran, kun sain automaat­tisen liikehdinnän käyntiin, olin aivan ihmeissäni. Se oli outoa, jotain täysin ennen kokematonta. Keho alkoi tärisemään ja liikehtimään holtittoman tuntuisesti ensin jaloista ja keskivartalosta, vaihtoi sitten paikkaa käsiin ja ylävartaloon, piti välissä taukoa ja jatkoi taas liikehdintää eri tavoin ja eri paikoista. Vaikka kehon liikkuminen ei ollut minun aloittamaani tai hallitsemaani, se ei myöskään ollut pakkoliikkeiden tapaista (vaikka ehkä näyttää siltä), vaan vain automaattista. Koko ajan tunsin, että voin lopettaa liikehdinnän milloin vain haluan. Näin se toimiikin: liikehdintä alkaa, jos annan sille luvan ja loppuu, jos päätän sen lopettaa. Olen myös oppinut, että pystyn halutessani vaikuttamaan liikehdinnän vahvuuteen ja osin suuntaamaan sitä. Luotan kuitenkin siihen, että keho kyllä tietää, mitä se tarvitsee.

Liikehdintä voi olla melkein mitä vain. Se tulee esiin jokaisella omanlaisenaan ja jokaisella kerralla erilaisena. Toisinaan se on tärinää, toisinaan keho heiluu puolelta toiselle. Joskus saan hyvän kasvojoogan ja naureskelen oudoille ilmeille. Joskus olo on kuin Manaaja-elokuvan tytöllä (mutta vain liikkeiden puolesta, ei olotilan), toisella kerralla kehon liike on venyttelevää ja joskus se heittelee jalkoja ja käsiä minne sattuu. Päästän liikehdinnän käyntiin yleensä sängyllä, mutta joskus sen kanssa on kiva tanssiakin. Tämä toiminta siis onnistuu niin istuen, seisten kuin makuullakin, kaikissa vähän eri tavalla.

Miltä TRE:n jälkeen tuntuu

Olotila tämän liikehdinnän aikana on joskus hämmästelevä, mutta aina hyvä. Ohjeistuksena on lopettaa, jos olo ei tunnu hyvältä. Näin ei ole itselleni koskaan käynyt. Ilmeisesti TRE:n kautta keho voi siis purkaa myös traumalukkoja, jolloin se voi nostaa osalle ihmisistä vanhoja asioita mieleen. Tästä syystä TRE suositellaan aloitettavaksi varoen ja mielellään ohjaajan seurassa. Koska itsellä olo on vain hyvä, päästän liikehdinnän käyntiin päivittäin. Alkuun suositellaan n. 10 minuutin TRE-aikaa, mutta itse taisin täristellä ensimmäisellä kerralla jopa puoli tuntia. Se oli vain niin hauskaa, outoa ja mahtavaa!

TRE-liikehdinnän jälkeen olo on erityisen rento. Hengitys on ollut paljon normaalia syvempää ja tuntuu, että veri kiertää lihaksissa ja ne ovat saaneet hyvin happea. Yleensä koen oloni jälkikäteen virkeäksi, toiset taas voivat kokea olonsa raukeaksi. 

Alkuun kokeilin liikehdintää nukkumaan mennessä, mutta se häiritsi nukahtamista, joten tein sitä ennemmin aamulla ja päivällä. Vasta kun opimme tulemaan paremmin tutuiksi kehon kanssa, pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että iltaliikehdintää käytetään vain hyvän nukahtamisen aikaansaamiseksi. Kehosta onkin tullut kumppani mielelleni ja yhdessä pidämme huolta toisistamme. 

TRE:n vaikutuksia

Tutkimusta TRE:stä on tehty todella vähän, joten mitään varmaa siitä on vaikea sanoa. Löysin verkosta jonkun lääkärin lähes paasaukselta vaikuttaneen kritiikin siitä, että TRE ei ole mikään lääkinnällinen metodi, ja yllättäen olen samaa mieltä. Se ei ole terapiaa tai hoitomuoto, vaan kehon luontainen ominaisuus siinä missä haukottelukin. Sen sijaan, että TRE:n ajattelisi olevan jotain, mitä tarvitsisimme olomme parantamiseen, väittäisin, että sen käyttämättä jättäminen onkin se, mikä voi johtaa ongelmiin. Olemme oppineet, mitä tapahtuu, jos pitkäaikainen stressi ei pääse purkautumaan. Tämä olisi yksi tapa purkaa sitä, aivan kuten ovat myös liikunta ja hieronta ja rentoutuksetkin. Mikään niistä ei ole suoraan hoitomuoto, vaikka niitä voidaan kehoa hoitavina käyttääkin paranemisen tukena. Samalla tavalla TRE:kään ei mielestäni ole hoitomuoto, vaan kehon tarve toimia, kuten sen on tarkoitettu toimia. 

Tutkimustulokset TRE:stä traumojen käsittelymetodina ovat ristiriitaisia. Jotain vaikutusta sillä voi olla. HRV:n, eli sykevälivaihtelun (jota käytetään yhtenä palautumisen mittarina) oli tutkimuksissa huomattu parantuneen ja monet olivat kokeneet mm. yöunien parantuneen, vaikka toisilla TRE olikin häirinnyt nukahtamista. Huomioni kiinnitti tutkimustuloksissa erityisesti se, että vaikka varsinainen tutkimusaihe liittyi johonkin muuhun, olivat tutkimuskohteet toistuvasti, eri tutkimuksissa, tuoneet esiin yhtenä TRE:n vaikutuksena kipujen vähentymisen. Suoraan kipuihin liittyvää TRE-tutkimusta en kuitenkaan löytänyt. Tämä olisi kiinnostanut, sillä omalla kohdallani TRE:n suurin vaikutus on ollut fibromyal­giaan, joka monen muun asian ohessa tunnetaan kroonisena kipuoireyhtymänä.

Ihmeparantuminen vai pitkään kaivattu palautuminen? 

TRE tuntuu omalla kohdallanikin auttavan kipujen hallinnassa, mutta vielä suurempi vaikutus on ollut siihen, että sain lihakseni taas toimimaan normaalisti. Olen kamppaillut fibromyalgian kanssa yli 7 vuotta enkä sinä aikana ole yrityksistäni huolimatta saanut kehoa toimimaan niin, että pystyisin liikkumaan kunnolla, pääsisin portaat aina vaivatta tai kävelemään luonnossa ketterästi. Luonnossa liikkuessa tarvitsen mäissä tukea puista tai matkakumppanista ja epätasaisessa maastossa tasapainoni on huono. Lihakset eivät vain suostuneet toimimaan kunnolla, tein sitten mitä tahansa. TRE kuitenkin muutti kaiken. 

Jo seuraavana päivänä ensimmäisen TRE-kokeilun jälkeen tunsin oloni paljon kevyemmäksi ja peruskävelylenkki tuntui normaalia kevyemmältä. Kahden päivän jälkeen halusin kokeilla, kuinka kehoni kulkee metsässä. Muutos oli valtava. Itkin puolet lenkistä, sillä olin saanut yhtäkkiä kehoni takaisin! Tuntui aivan kuin taika olisi rauennut ja lihakset vapautuneet jostain lumouksesta. Pystyin kulkemaan reippaasti maastossa. Tunsin lihaksissa vastetta ja ne tuntuivat joustavilta, toimivilta. Juuri siltä, miltä pitäisikin. Kirmasin pienet mäet ylös ja hypähtelin kiveltä kivelle. Jos kehoni oli ennen kuin jäykkä puupökkelö, oli se nyt joustava, voimakas ja tehokas. Jos ennen kaikki askellus oli raskasta, nyt pystyin haastamaan kehoani ja kuntoani, hengästymään vasta vauhdista heti hengästymisen sijaan ja tunsin, kuinka hengästyskin toimi eri tavalla: ennen se oli vain mekaanista, nyt tuntui kuin kehooni virtaisi happea ja se saisi siitä uutta boostia. 

Itselleni tämä tuntuu aivan ihmeparantumiselta pitkän taistelun jälkeen. Hämmästyttävää, miltä kaikelta olisinkaan säästynyt, jos kehoni vain olisi pystynyt palautumaan kaipaamallaan tavalla.

It all makes sense now

TRE on palauttanut kehoni. Ymmärrän nyt, miten täynnä jumitusta kehoni oli eikä se vain pystynyt enää toimimaan. Aivan kuin olisin kulkenut järkyttävillä maitohapoilla vuosikaudet. Sen takia minulla ei ollut myöskään mitään mahdollisuuksia nostaa kuntoa tai päästä eroon kivuista, kun olin vain valtava, vaivaisesti kulkeva stressimöykky, joka keräsi aina vain lisää ja lisää jumituksia pystymättä purkamaan niitä. 

Jo ensi kokemus TRE:stä tuntui siltä, että juuri tätä kehoni oli kuumeisesti kaivannut. Juuri tämä minulta on puuttunut. Kaikki muut keinot oli jo kokeiltu, aivan kaikki. Olin juuri luovuttanut ja hyväksynyt, etten tule ikinä enää palaamaan normaalisti toimivaksi ja heti seuraavana päivänä vastaan tulee TRE. Kirjaimellisesti seuraavana päivänä. Jos olisin henkisempi, alkaisin uskoa johdatukseen tai "saat sen, mistä luovut" -filosofiaan. Kiitollinen olen joka tapauksessa. 

Yllättäviä vaikutuksia

Kehon toimivuuden lisäksi olen huomannut TRE:llä monia muitakin vaikutuksia. TRE-liikehdintä tuntuu siltä, kuin keho pyrkisi palautumaan oletusasetuksiin. Ensimmäistä kertaa koen olevani omassa kehossani kotonani. Ensimmäistä kertaa elämässäni koen arvostusta kehoani kohtaan. Meillä on ollut rankka matka yhdessä, mutta nyt olenkin oppinut, kuinka viisas ja uskomaton kehoni oikeasti onkaan - kunhan sen antaa toimia. Ensimmäistä kertaa aikuisiällä kuljen automaattisesti selkä suorana ja hartiat paikallaan. Olen kadehtinut sitä, miten lapset istuvat ja seisovat automaattisesti selkä suorassa ja yllättäen sain sen itsekin.

TRE:llä on ollut kehon toimivuuden lisäksi selkeitä vaikutuksia myös mieleeni. Jos aiemmin koin pientä, jatkuvaa stressiä ja ahdistusta tekemättö­mistä jutuista, on se pohjastressi nyt pois ja mieli kirkas. Pystyn paremmin käsittelemään hankalia asioita ja tunnen itseni henkisesti voimakkaammaksi ja rohkeammaksi. 

Epäilen, että TRE on saattanut jopa laimentaa fobioitani. En olisi aiemmin mitenkään uskaltanut nojailla korkealla paikalla kaiteeseen, mutta nyt sellainen ei tuntunut mitenkään erikoiselta. En myöskään hätkähtänyt sudenkorennon vierailua samalla parvekkeella, vaan otin siitä aivan rauhassa valokuvan. Pahin fobiani on yöperhosia kohtaan. Kammoan niitä. Pakkohan tätäkin oli testata, ja nyt pystyin jopa katsomaan yöperhosten kuvia ilman, että kännykkä lentää kädestä (kyllä, tämä on iso muutos). Tätä fobiapuolta täytyy vielä testailla paremmin. Voisiko kehollinen vapautuminen tosiaan vaikuttaa siihenkin?

Uskallatko kokeilla, mitä TRE tarjoaa?

Kuvaamani TRE:n vaikutukset ovat subjektiivisia kokemuksiani, enkä voi sanoa, että se aiheuttaisi kenellekään sitä tai tätä. TRE:stä ei ole riittävästi tutkimusta selittämään sitä aukottomasti. En myöskään ole TRE-ohjaaja, joten en kerro, mitä kannattaa tehdä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, sillä tätä ei voi ymmärtää eikä pitää järkevänä ennen kuin on sitä itse kokeillut. Tiedän, kuinka hullulta tämä kaikki kuulostaa ja vielä hullummalta se näyttää. Kuitenkin kyseessä on vain kehon luontainen, oma palautumismekanismi. 

Itse löysin etäkurssin kesäyliopiston kurssivalikoimasta, mutta voit etsiä verkosta myös ohjatun tunnin tai ohjeet YouTubesta. Itse kokeileminen vie aikaa vain noin 10 minuuttia, ellei halua tehdä sitä pidempään. Etsi kuitenkin ensin verkosta, missä tilanteissa TRE:tä ei suositella aloitettavan.

Mikäli kokeilet tai olet kokeillut TRE:tä, olisi kiva kuulla kokemuksistasi kommenteissa! 

Kuvat: Pixabay. Kuvat valittu kuvaamaan, miltä kehon oma palautumismekanismi tuntuu käytännössä