Rakastuin mä artikkeliin

Hypätessäni väitösopintojen pariin ja tutkimuksen maailmaan, tulivat elämääni mukaan paineet kirjoittaa ja julkaista artikkeleita. Mielenkiintoista on juurikin se, että koen asiasta painetta, sillä artikkelien kirjoittaminen ja julkaisu on ollut asia, jota haluankin päästä tekemään enemmän. Aihe on pyörinyt päässäni jäsentymättömänä, mutta nyt sain ehkä jonkinlaisen ahaa-elämyksen, joka saa paineen muuttumaan mahdollisuuden kokemukseksi. Avataanpa asiaa hieman.

Väitösopintojeni alussa tarkoitukseni oli kirjoittaa tutkimuksestani artikkeliväitöskirja. Tämä tarkoittaa, että ensin julkaistaan kasa artikkeleita, ja sen jälkeen lyödään ne yhteenvedon kanssa yhteen väitöskirjaksi. Näin niin kuin yksinkertaistettuna. Tämähän luonnollisesti tuottaa artikkelipainetta. Omassa tutki­muksessani päädyin kuitenkin myöhemmin monografian (=koko tutkimus kirjoi­tetaan kerralla väitöstukijaksi) kannalle. Tämä muutos ei kuitenkaan ole poistanut artikkelipaineita. Mistä ne siis tulevat?

Tiedemaailmahan perustuu siihen, että luetaan, mitä muut ovat aiemmin tutkineet, etsitään uusia tai vanhoja tutkimuksia haastavia tutkimusaiheita, tehdään tutkimus ja julkaistaan siitä tehtäviä havaintoja ja löytöjä, jotta muut voivat lukea niitä. Julkaisut vertaisarvioidaan toisten tutkijoiden toimesta ennen julkaisua, jotta niitä voidaan pitää "oikeana" tutkimuksena. Tämä johtaa ajatukseen siitä, että "oikeat" tutkijat ovat niitä, jotka julkaisevat vertaisarvioituja artikkeleita. Mitä enemmän julkaisuja, sitä parempi. Mitä enemmän muut tutkijat taas viittaavat näihin artikkeleihin, sitä "parempi" tutkija. (Sanat oikea ja parempi eivät tässä siis tarkoita mitään virallista määritelmää hyvästä tutkijasta.) Tämän lisäksi yliopistoilla ja muilla tutkimuslaitoksilla mitataan vahvasti sitä, minkä verran julkaisuja laitos tuottaa vuosittain. Nämä määrät taas toimivat yhtenä mittarina esim. yliopistojen vertailussa. Kyllähän tästä kaikesta jo tulee ihan mukavasti painetta julkaisujen tuottamiselle. Mielellään kun niitä julkaisuja saisi tulla vähän kuin liukuhihnalta.

Koska itse toimin paineessa ja pakotettuna todella huonosti (siis minuahan on ihan turha yrittää määräillä! 😁), on tämä sisäistämäni julkaisupaine aiheuttanut hieman vastahankaa. Aihe on pyörinyt päässäni, koska tokihan haluan olla sellainen "oikea" tutkija, joka julkaisee vähän väliä uusia artikkeleita ties missä julkaisuissa. Mutta onko tässä missään mitään järkeä? Onnekseni sain sen ahaa-elämyksen, josta alussa jo mainitsin. Se muutti suhtautumistani julkaisupaineisiin, muuttaen ne julkaisumahdollisuuksiksi.

Koko tämä polku tutkijaksi on ollut omassa päässä tapahtuvaa ajattelun ja ajattelumallien muutosta. Polku on vasta aluillaan, mutta jo nyt moni asia ajattelussani on löytänyt uusille urille. Tämä suhtautuminen artikkeleihin ja julkaisemiseen on yksi niistä. Edelleenkin pysyn kiinni siinä, että valtavirtaa vastaan toteutan väitökseni monografiana. Minulla on siihen omat, pätevät syyni. Ehkä alan kuitenkin sen lisäksi tehtailla niitä artikkeleitakin. Ai miksikö? Ovathan ne ihan maailman paras tapa julistaa muille tutkijoille ja maailmalle: "Hei katsokaa mitä mä löysin! Eikö olekin mielenkiintoista!"

Tutkimus on tiedon etsimistä ja jokainen löytö on artikkelin arvoinen.

Kommentit