Bisnestaitoja mobiilipeleistä

Kun haluan vain olla, ajattelematta mitään, ja rentoutua, otan esiin kännykän ja pelaan jotain yksinkertaiselta näyttävää peliä, jossa ammutaan palloja, siirrellään palikoita tai valitaan värisuoria. Yksinkertaisuudestaan huolimatta pelit vaativat taktista ajattelua ja strategista silmää. Kentät vaikeutuvat toinen toisensa jälkeen ja uudet kentät tuovat mukanaan uusia haasteita ja yllättäviä elementtejä. Mutta mitä ihmettä voi näistä yksinkertaisista peleistä oppia bisneksen pyörittämiseen? 

Flow pysyy yllä, kun haastetaso on sopivaa 

Kun aloittaa uuden pelin pelaamisen, opetellaan ensin sen toimintatapaa. Usein ensimmäinen kenttä on tehty vain opetuskäyttöön ja siitä pääsee läpi ilman vaivaa. Seuraavissa kentissä haasteet kasvavat ja pian pääseekin kokonaan seuraavalle tasolle ja peliin tulee mukaan uusia elementtejä. Jos kentät pysyisivät tasoltaan tasaisina, pelaamiseen kyllästyisi nopeasti. Liian vaikeiden tasojen pelaaminen taas turhauttaa. Juuri sopiva haastetaso pitää pelaajan mielenkiinnon yllä ja tuo onnistumisen kokemuksia (kun on ensin kaksi päivää yrittänyt päästä kentän läpi ja lopulta onnistuu!).  Ilman sopivaa haastetta olisi nykyisessä pelissäni kenttä 609 jäänyt näkemättä. 

Haastetaso liittyy suoraan flow-fiilikseen ja sen ylläpitämiseen. Kun haastetaso työssä on juuri sopiva, pysyy oma tai työntekijän mielenkiinto yllä ja työstä saa onnistumisen kokemuksia. 

Älä jää vain sammuttelemaan tulipaloja

Two Dots -pelissä tulipalo uhkaa levitä leppäkerttuihin. Tulipalo laantuu, kun poistaa sen vierestä palloja yhdistämällä samanvärisiä palloja (ks. punaiset pallot) yhteen. Kun katsoo kenttää vähän laajemmin, huomaakin, että kahden pallon sijaan voisikin yhdistää neljä sinistä palloa. Sillä valinnalla saa kaikki siniset pallot katoamaan ja samalla tulipalokin talttuu yhtä paljon, kuin punaisilla palloilla. 

Kun pelikentässä pitäisi sammuttaa tulta ja se pääseekin leviämään, on varma häviö edessä siinä tapauksessa, että keskittyy vain näiden tulipalojen sammuttamiseen, eikä seuraa, mitä muualla pelikentässä tapahtuu. Tulipalot leviävät ja lopulta täyttävät koko pelikentän. Katsomalla sen sijaan kokonaisuutta ja etsimällä keinoja edistää peliä niin, että tulipalot sammuvat samalla, kun peli etenee, päästään kohti voittoa. 

Työelämässä olen ikävä kyllä nähnyt tulipalojen alle jääneitä ihmisiä. Työssä tulee kaikille vastaan tulipaloja, eli tilanteita, jotka on vain pakko sammuttaa saman tien. Ne ovat tärkeitä ja vaativat sillä hetkellä kaiken huomion. Kuitenkin, jos keskittyy vain vastaan tulevien tulipalojen hoitamiseen, ei kohta enää näe, mitä muuta on tapahtumassa ja kohta edessä on seuraava tulipalo. Sammutuskierre on syntynyt. Parasta tulipalojen sammutusta olisikin ennakoida ne ja estää niitä edes syttymästä. Koskaan ei saisi unohtaa, mitä tavoitetta kohti on kulkemassa ja miltä pelikenttä kokonaisuudessaan näyttää. 

Luo ketjureaktioita

Woka Woka -pelissä syöttämällä sinisen pallon sinisiin, saa ne katoamaan pelikentältä. Ketjureaktiona punaiset osuvat yhteen ja katoavat myös, samoin käy niiden jälkeen vielä keltaisille! Ketjureaktion ansiosta yhdellä iskulla saa tehtyä viiden syötön työt ja saa palkinnoksi vielä räjähtävän pommin tyhjentämään kenttää entisestään. 

Pelikenttien vaikeutuessa on opittava taktikoimaan. Kun tuntee, miten eri palaset toimivat ja reagoivat, pystyy ennakoimaan niiden käyttöä. Ketjureaktioiden avulla saa aikaan moninkertaisia vaikutuksia pelin etenemisen hyväksi. Tapahtuuhan sitä toki toisinkin päin: monta ei-haluttua tapahtumaa yhtä aikaa vie mahdollisuuden voittoon nopeasti. 

Jos haluaa luoda vaikuttavaa toimintaa, ei yhdestä teosta tai yhdestä ihmisestä ole paljon hyötyä. Jos sen sijaan osaa luoda ketjureaktioita ja saa niiden avulla vaikutuksen kertautumaan, puhutaan aivan eri asiasta. Yhtä lailla epätoivottujen tapahtumien ketjureaktio voi nopeasti kaataa bisnekset. Siksi riskit kannattaa ennakoida ja miettiä, miten niihin voisi varautua. 

Pieni kilpailu tuo vauhtia

Erittäin koukuttava BB-TAN koukutti monta läheistä. Yksinkertaisessa pelissä taso vaikeutuu koko ajan. Jos päästää palikat osumaan kentän alalaitaan, alkaa kaikki taas alusta. Ärsyttävä peli, jota täytyi tahkota monta kertaa voittaakseen muiden ennätyksiä! 

Useimmiten pelaan yksin vertailematta muihin, mutta välillä löytyy peli, joka innostaa myös läheisiäni. Vertaillessa ennätyksiä tai etenemistä herää kilpailuhenkeni nopeasti ja täytyyhän sitä yrittää päästä aina vähän toisia pidemmälle. Sopiva kilpailullisuus tuo vauhtia ja saa yrittämään vielä vähän enemmän. Kaikille kilpailumieli ei kuitenkaan sovi ja silloin pettymysreaktiot voivat olla erittäin vahvoja. 

Toisilla kilpailuhenkisyys on vahva, toisia kilpaileminen ahdistaa ja suurin osa on jotain niiden väliltä. Pieni sisäinen kilpailu voi olla ihan hyvä kannustin silloin, kun halutaan vauhdittaa tekemistä, mutta sen kanssa täytyt aina olla varovainen. Kilpailut menevät herkästi tunteisiin. 

Paras palkinto 

Kun on taistellut itsensä haastavan kentän voittajaksi, ei virtuaalisilla pokaaleilla ole juuri merkitystä. Paras palkinto on saavuttamisen ja etenemisen tunne, joten ei muuta kuin seuraavaan kenttään, kohti uusia haasteita! 

Kun työssä saadaan haastava projekti kunnialla päätökseen tai otetaan uusi innovaatio kehittämisvaiheessa käyttöön, on aika juhlia onnistumista. Parasta on tunne siitä, että nyt saatiin jotain upeaa ja mahtavaa aikaan! Samaa fiilistä haluaa lisää, joten ei muuta kuin seuraavaan projektiin, kohti uusia haasteita! Tätä on sisäinen motivaatio. Se kannustaa paremmin, kuin mikään ulkoinen palkinto. (Tosin tunnustuksen puute tai liian pieni palkkio eli vähäinen arvostus ovat hyviä tekijöitä kuitenkin laskemaan sisäistä motivaatiota...)