Mitä yrittäjälle jää käteen?

Olen miettimässä liiketoiminnan muuttamista kokoaikaiseksi ja teen laskelmia kannattavuudesta. Sivutoimisena asiantuntijayrittäjänä ei ole tarvinnut miettiä paljon muuta, kuin verojen maksamista. Kiinteitä kuluja ei verkkosivujen ja puhelinliittymän lisäksi juurikaan ole, joten toiminta muun työn ohessa on ollut erittäin kannattavaa. Koska nyt omia suunnitelmiani varten laskeskelin, mitä päätoimisena yrittäjänä pitäisi kulujen suhteen huomioida, päätin samalla koota aiheesta tämän postauksen. Toivottavasti tästä on iloa jollekulle yrittämistä pohtivalle! 

Huom! Nämä näkökulmat on kirjoitettu toiminimiyrittäjän näkökulmasta. Kaikki prosentit ja summat on merkitty vuoden 2020 voimassa olevien lukujen mukaan, joten huomaathan tarkistaa ne, jos luet tätä kirjoitusta jonkin muun vuoden aikana! 

Suuri vai pieni YEL-vakuutus

Siirryttäessä päätoimiseen yrittäjyyteen, kannattavuus muuttuu. Tavoitehan päätoimisella yrittäjyydellä on vähintään itsensä elättäminen, joten työtulo tullee ylittämään sen alarajan (7958,99 €), jonka jälkeen YEL-vakuutus on lain mukaan otettava, jos toiminta kestää yli neljä kuukautta. Vakuutuksenottoyhtiön voi valita vapaasti, sillä summat ovat joka paikassa samat. Se, kuinka suurta maksua YEL:iä maksaa, on käytännössä itsestä kiinni. Pieni maksu tarkoittaa matalaa eläkettä, työttömyysturvaa ja sairauspäivärahaa, suurempi YEL suurempaa. 

Vaikka YEL tuo turvaa, on se suhteellisen kallis maksettava, 24,1% tai 25,6% ilmoitetusta työtulosta. Uusi yrittäjä saa maksuun neljän vuoden ajan 22% alennuksen. Monet ovat päätyneet siihen, että maksavat pienintä mahdollista maksua ja säästävät ja sijoittavat osan tuloistaan eläketurvaksi. Sijoittamisen tuoma lisätulo on kiinni sijoitustaidoista ja maailmanmenosta, joten en sitä sen tarkemmin arvioi, mutta nopeasti laskettuna arvioin, että jos ikäiseni saisi 400 euroa kuukaudessa talteen, olisi kasassa 25 vuoden päästä 120 000 euroa. Sillä saisi pienimmän YEL:n 25 vuoden maksamisen tuoman vähän päälle 400 euron eläkkeen päälle hyvän lisäpotin 5-8 vuodeksi. (No okei, vähän arviota sijoittamisestakin: jos sijoitukset onnistuvat niin, että jatkuva vuosituotto olisi 5%, korkoa korolle -laskurin mukaan kasassa olisi 120 000 euron sijaan yli 238 000 euroa ja 7% vuosituotolla yli 320 000 euroa.) 

Onko parempi siis luottaa YEL:n tuomaan turvaan vai omiin sijoitustaitoihin, riippuu myös odotettavissa olevasta iästä ja sen tuomasta eläkevuosien määrästä. Myös se, sairastuuko uransa aikana tai saako lapsia, vaikuttavat YEL-vakuutuksen kannattavuuteen. Se, kuinka pitkä elämä vastaan tulee, on taasen hieman vaikeasti arvioitavissa. Omassa suvussani äidin puolelta naiset tapaavat elää lähes 100-vuotiaiksi, isän puolella taas on kuoltu aika paljon nuorempana. Jätetään sen arviointi siis herran haltuun. Kannattavan YEL vs. omat sijoitukset -määrän valinta on siis käytännössä arpapeliä. 

Yrittäjän työttömyysturva

Vaikka välillä puhutaan, että yrittäjät ovat lähes kaiken sosiaaliturvan ulkopuolella, näin ei ihan täydellisesti ole. Yrittäjä on oikeutettu työttömyysturvaan, kunhan ensin lopettaa kaiken yrittämisen. Tähän poikkeuksena on tietysti se, jos aloittaa työttömänä sivutoimisen yrittäjyyden tai on työnsä ohessa tehnyt sivutoimista yrittäjyyttä, jää työttömäksi ja TE-palvelut arvioivat yrittäjyystoiminnan sivutoimiseksi. Yrittäjästä työttömän statukseen voi siis päätyä lähinnä vain lopettamalla kaiken. Tuo alun "yrittäjille ei ole sosiaaliturvaa" viittaa siihen, että vaikka et tienaisi vuoteen mitään, mutta pysyt yrittäjänä, et hyvin suurella todennäköisyydellä saa toimeentulotukea tai työttömyysturvaakaan. Periaatteessa toimeentulotukeen olisi kai oikeutus, mutta koska kyseessä on viimesijainen tuki, ensin täytyy käyttää kaikki käytettävissä oleva omaisuus pois. Yrittäjän on siis tärkeää pitää huoli siitä, että pärjää rahallisesti myös suvantoaikoina. 

Yrittäjille on oma Yrittäjäkassansa, jonka jäseneksi voi liittyä. Kassan jäsenyys maksaa 2,1% 5800 euroa ylittävästä työtulon osasta. Työttömyyskassan jäseneksi pääsee, jos ilmoitettu työtulo on vähintään 13 076 euroa. Tuolla työtulolla turvaa itselleen ansiosidonnaista päivärahaa 41,32 euroa. (Tässä kohtaa on hyvä huomioida, että yrittäjästä työttömäksi siirtyvälle ei ole hyötyä, vaikka olisi koko ikänsä maksanut jonkin muun kassan jäsenyyttä. Yrittäjästä työttömäksi joutuva voi saada ansiosidonnaista vain Yrittäjäkassan jäsenenä.) 

Ajattele arvonlisäveroa automaatioverona

Arvonlisäverovelvollisuus alkaa, kun liikevaihto kipuaa 10 000 euroon. Pienemmällä liikevaihdolla arvonlisäverovelvolliseksi ei tarvitse ilmoittautua. 10 000 - 30 000 liikevaihdolla arvonlisäveroista saa huojennuksen, jonka loppusumma riippuu liikevaihdon lopullisesta tuloksesta. Arvonlisäverokannat Suomessa ovat 0, 10, 14 ja 24%.  

Vaikka aloittaessani sivutoimisena yrittäjänä arvioin, ettei liiketoimintani ylittäisi tuota haamurajaa, ilmoittauduin silti saman tien arvonlisäverovelvolliseksi. Olen aiemminkin toiminut päätoimisena yrittäjänä, joten tiesin, miten homma toimii. Miksi:

• Ensimmäinen syy tähän valintaan oli se, että se on helpompaa. Oikeasti. Asiakkaani ovat lähinnä yrityksiä ja itsekin arvonlisäverovelvollisia, joten voin vain merkitä arvonlisäveron mukaan laskulle ja puhua silti alvittomista hinnoista. Kaikki tietävät, missä mennään. Jos laskuttaisin ilman alvia, joutuisin todennäköisesti selittämään asiaa, joten mieluummin teen sen heti niin, että laskut näyttävät siltä, mitä maksajat olettavatkin. 
• Toinen syy oli se, etten voi tietää etukäteen, mikä liikevaihtoni tulee olemaan. En muista tarkkaan ensimmäisen vuoden liikevaihtoa, mutta toisena vuonna se jo ylitti 10 000 euron rajan. Sen sijaan, että lähtisin kesken vuoden miettimään, miten muutan kaiken alveiksi, oli tämäkin helpompi tehdä vain heti. 
• Kolmas syy taas oli siinä, että saan alarajahuojennukset joka tapauksessa sen mukaan, mikä lopulta vuoden liikevaihto on. En ole keksinyt yhtään hyvää syytä sille, miksi en siis automaattisesti ilmoittautuisi alv-rekisteriin. 

Päätoimisella yrittäjällä oletus on, että yli 10 000 euron liikevaihtoon pyritään, joten samaa valintaa ei tarvitse tehdä. Yleisarvonlisäverokanta on 24%, joten ajattelen sen automaattisesti pois omista tuloistani. Se vain kulkee kauttani ja maksan sen verottajalle. Se on automaattivero, joka vain lipuu kauttani eteenpäin. Mitä enemmän tuloja, sen enemmän alveja maksan, ja hyvä niin. Ostojen alvithan saa toki vähentää, mutta kuka lopulta haluaisi tehdä niin paljon ostoja, ettei jäisi alveja maksettavaksi? Eihän silloin olisi tulojakaan! (Kyllä, jotkut ajattelevat niin, että suuret alv-vähennykset olisivat hyvästä. Eivät ole. Ne ovat yrityksen menoja.)

 

Pidä ennakkoverotus ajan tasalla

 Yksi perusmeno yrittäjälle on vielä henkilökohtainen verotus. Veroprosenttihan riippuu tulojen määrästä, joten se voi olla mitä vain. Jos yrittäjänä haluaa saada itselleen sellaisen mukavan tulotason, nousee verotus siinä, missä palkansaajallakin. 25-30 prosenttia voi olla laskennallisesti ihan hyvillä paikkeilla. 

Toiminimiyrittäjän verotuksessa erityistä on, että vero maksetaan etukäteen vuosittain tehtävän arvion mukaan. Teet siis itse verottajalle arvion siitä, mikä tulotasosi tulee vuoden aikana olemaan ja sen jälkeen saat laskut, joiden avulla maksat ennakkoverosi. Vuoden (tai tilikauden) jälkeen teet henkilökohtaisessa verotuksessasi selvityksen yrityksesi tuloista ja menoista ja saat, kuten palkansaajakin, joko mätkyjä tai palautettavaa. 

Ennakkoverotus voi tuntua kovalta, jos on aiemmin ollut palkansaaja eikä ole sen tarkemmin katsonut, mihin iso osa palkasta hupenee. Ihan toiminnan alussa ei kannata laittaa ennakkoveroilmoitukseen niitä suurimpia summia, mitä vuoden aikana toivoo tienaavansa. Voit laittaa alkuun pienemmän summan ja muuttaa sitä vuoden aikana sen mukaan, miltä todellisuus näyttää. Vaikka tekisit näin, suosittelen kuitenkin ottamaan kaikista tuotoistasi automaattisesti (samaan tapaan kuin alvinkin) 25-30 prosenttia vaikka toiselle tilille talteen. Näin et joudu ongelmiin, jos olet alussa arvioinut toimintasi pienemmäksi, mutta huomaatkin sen kesken vuoden muuttuneen paremmaksi. Verot joudut joka tapauksessa maksamaan, vaikka rahat olisitkin jo ehtinyt kuluttamaan. Siksi helpointa on ottaa verojen osuus heti talteen ja kuluttaa se sitten myöhemmin, jos näyttää siltä, että koko vuoden veroprosentti jääkin alhaisemmaksi. 

Helppoa taloudenhallintaa

Yksinyrittäjänä eli myös oman yritykseni talousjohtajana olen päätynyt siihen, että helpointa yrityksen taloudenhallinta on, kun automaattisesti ottaa osuudet kaikesta yrityksen tulosta saman tien talteen eri tarpeita varten. Sen sijaan, että muistelisin, paljonko pitäisi tilille jäädä sitä ja tätä varten, voi perustaa lisätilin, jolle siirtää rahaa automaattisesti tiettyä käyttötarkoitusta, kuten veroja varten. Lisäksi otan osan tuotosta itselleni saman tien "palkkana" etukäteen päättämäni prosentin mukaan (toiminimestähän ei siis makseta yrittäjälle palkkaa, vaan kaikki plussalle jäävä on yrittäjän tuloa, jota voi nostaa yksityisottoina). Olen siis laskenut etukäteen prosentit sille, mitä haluan siirtää yrityksen tuloista omiin tuloihini, YEL:iin, alveihin ja ennakkoveroihin sekä mitä jätän yrityksen käyttöön. Tämä periaate on toiminut loistavasti! 

Tässä esimerkki: 

• Laskutetaan asiakasta x 100 euroa + alv. 24%. 
• Yritys maksaa laskun ja 124 € siirtyy tilille. 
• Tiedetään, että yritystoiminnassa pitää varautua 
• työttömyyskassan maksuihin (2,1 % 5800 €:n työtulon jälkeen), 
• YEL:iin (24,1 % työtulosta), 
• ALVeihin (24% alvittomasta hinnasta) ja 
• riittäviin tuloveroihin (30% tuloksesta)
• Lasketaan, että jos siirtää alvillisesta summasta 65% toiselle tilille, se riittää kattamaan kaikki nämä menot. 
• Siirretään siis 124 € * 0,65 % = n. 80 € toiselle tilille.
• Jäljelle jää 35 % kokonaissummasta. 
• Siirretään esim. 20% koko summasta (n. 25 €) yksityisottona omaan käyttöön (kyse on tässä vaiheessa nettotulosta). 
• Loput 15% (n. 19 €) jäävät yrityksen tilille muihin yrityksen kuluihin käytettäviksi. 
• Kun on aika maksaa veroja, YEL tai työttömyyskassan maksu, odottavat rahat valmiina toisella tilillä eikä tarvitse stressata, mistä saa kasaan varat isompiinkin mätkyihin, kun ne on jo valmiiksi ottanut talteen. 
• Myöhemmin, jos sivutilille jää tiedettyjen menojen jälkeen käyttämätöntä rahaa, sitä voi pitää vararahastona tai siirtää osan takaisin yrityksen tilille muita menoja varten. 

124 euron laskusta yrittäjälle jää tässä mallissa siis itselleen 25 euroa. Jokainen päätelköön itse, miten kannattavaa yrittäjäksi ryhtyminen on.

 

Jos tällä yksinkertaistetulla taloushallinnan periaatteella haluaa toimia, tarvitsee vain laskea etukäteen prosentit eri menoille ja toimia niiden mukaan. Menoluokkia voi tietenkin lisätä kunkin yrityksen tarpeiden mukaan. Lopulliset prosentit riippuvat siitä, mitä kaikkia menoja yrityksellä on ja mm. kuinka suuren työtulon päättää vuosittain ilmoittaa. Suuret kiinteät menot toki vaikeuttavat tämän mallin käyttöä, mutta yrittäjän stressiä rahankäytöstä malli helpottaa niidenkin kanssa - kunhan prosentit vain on laskettu toimiviksi ja niiden määriä tarkastetaan välillä. 

Laskemalla liikkeelle

Olen tavannut yrittäjiä, joilla ei ole mitään käsitystä yrityksensä taloudellisesta tilanteesta. He vain yrittävät ja luottavat kirjanpitäjäänsä. En ikinä itse uskaltaisi toimia yrittäjänä niin. Mielestäni yrittäjän pitää huolehtia siitä, että toiminta on kestävällä pohjalla. Taloudellisestikin. 

Jos olet miettimässä yritystoimintaa, laske tarkkaan, mihin rahaa menee ja mihin kaikkeen pitää taloudellisesti varautua. Tässä esimerkissä ei vielä edes käsiteltyä kirjanpitokuluja ohjelmisto- ja laitekuluja, vuokria, vakuutuksia tai matkakuluja, saati sitten mahdollisia palkkakuluja muille. Yrittäjän taipaleella alku on hankalin ja silloin on älyttömän paljon asioita, joista pitää ottaa selvää. Ehkä tämän mallin avulla yksi osa siitä kuitenkin helpottuu. Onnea matkaan kaikille aloittaville yrittäjille ja itsensä työllistäjille!