90-luvun laman lapsen toive korona-aikaa eläville

Olin kymmenvuotias, kun 90-luvun lama alkoi ja se osui meidän perheeseemme lujaa. Isän yritys kaatui. 2008 maailmantalous sakkasi, kun olin itse yrittäjä. Sinä vuonna olin osan ajasta täysin ilman tuloja ja myöhemmin burnout pysäytti kokonaan. 

Tänä vuonna elämme koronakriisiä. Hyväksyn täysin hallituksen tekemät rajut rajoitteet, mutta olen samaan aikaan erittäin huolissani poikkeusajan aiheuttamista taloudellisista ongelmista ja siitä, mitä ne tekevät meille ihmisille!

Mulle ei ole tyypillistä näin julkisesti ja avoimesti avautua, eikä etenkään näyttää tunteitani julkisesti (opettelen sitä edelleen, se vapauttaa!), mutta luettuani Ilkan kokemuksista, koin, että ehkä sillä, että nostan omia kokemuksiani esiin, voi olla apua jollekin toiselle. Alla olevalla videolla avaudun lamakokemuksistani, ja haluan samalla muistuttaa siitä, että tapahtui mitä vaan, niin elämä jatkuu! 90-luvulla elettiin aikaa, jolloin ei eletty yhtä avoimessa kulttuurissa. Ehkä sillä, että 2020-luvun vaikeuksissa uskallamme näyttää heikkoutemmekin, voimme paremmin yhdessä selvitä tästä eteenpäin. 

Meillä ei lopulta ole muuta vaihtoehtoa, kuin mennä eteenpäin! Videolla kerron siitä, mikä on auttanut mua pääsemään irti pahimmista ahdistuksen tunteista sekä tuon esiin sen, mikä epävarmassakin tilanteessa on tärkeintä meidän jokaisen muistaa.