Miltä näyttää tulevaisuus, kun kaikki muuttui

Onko valoa näkyvissä edessäpäin vai vain peräpeilissä?

Melkein itkin, kun kuuntelin maanantaina hallituksen tiedonantoa ja pitkää listaa asioista ja paikoista, jotka suljetaan kuukaudeksi. Vasta tiedotustilaisuus konkretisoi kunnolla, kuinka suuri väärä yhteiskuntaamme uhkaa. Kyllähän sen oli tiennyt jo aiemminkin, mutta nyt sen todella tunsi.

Elämme poikkeustilannetta, jollaista ei koskaan aiemmin ole maailmassa ollut. Pandemioita on kyllä ollut, mutta ei aikakaudella, jolloin olemme näin liikkuvia, kansainvälisiä ja tietoisia maailman lähes joka laidan tapahtumista. Tämä koskettaa meitä kaikkia, mutta osaammeko vielä edes aavistaa, millä tavoin maailmamme tulee muuttumaan?

Kipeänä ei mennä töihin. Piste. 

Myönnän olleeni itse niitä, jotka pahimmasta flunssasta toivuttuaan menevät mahdollisimman pian takaisin työhön ja joita työkaverit potkivat kotiin siinä vaiheessa, kun ääntä ei enää tule. Velvollisuudentunto on ajanut jaksamaan niin pitkään, kuin mahdollista. Samalla olen toki tuntenut pientä syyllisyyttä siitä, että varmasti levitän tautia muille, mutta kun pitää sitä ja tätä ja tuota...

Koronan takia pieninkin flunssan oire on nyt syy jäädä kotiin. Nyt ei ole sitä vaihtoehtoa, että töissä, kaupassa tai missään muuallakaan kävisi yskimässä tai niistämässä. Mitä tämä tarkoittaa poikkeustilan jälkeiselle ajalle? Luulen, että tämän kevään jälkeen asenneilmapiiri muuttuu siihen suuntaan, että jokaista yskähdystä ja nenäliinan käyttöä katsotaan työpaikoilla pahalla silmällä. Tämä tulee olemaan hankalaa esim. allergioista kärsiville.

Jos nyt kuitenkin opimme (myös minä) lopulta pysymään kotona sairastamassa tai etätöissä aina, kun olemme edes vähän kipeitä, vähemmämme paitsi koronan, myös ihan kausiflunssien, vatsatautien ja influenssien leviämistä ja sitä kautta toivottavasti myös sairaspoissaoloja kokonaisuudessaan. Sama koskee meidän aikuisten lisäksi myös vastuullamme olevia sairaita lapsia. Tarvitsemme asenneilmapiirin, jossa yhden sairaspoissaolot nähdään monen muun sairaspoissaoloja vähentävinä tekijöinä. Sillä asenteella helpotamme esim. vanhempien painetta tulla töihin, jos lapsi on vain vähän kipeänä. Ja toki: myös minun painettani olla työpaikalla suorittamassa mahdollisimman tunnollisesti.

Työelämä muuttuu lopullisesti.

Etätyöt, etäopetus ja sähköiset työvälineet ovat täällä nyt niin laajasti, kuin vain mahdollista. On töitä, joita ei voi etänä tehdä, mutta niiden ulkopuolelta kaikkien muiden odotetaan nyt pysyvän mahdollisimman etäällä toisistaan fyysisesti ainakin kuukauden ajan. Pakko on paras kannustin, sanotaan, joten Skypet, Teamsit ja muut etätyövälineet tulevat nyt hyvin tutuiksi monelle. Tätä suuntausta en pidä ollenkaan huonona!

Samaa vauhtia työpaikkojen etätyöperiaatteet tulevat muuttumaan. Edelleen osa työpaikoista toimii hyvin jäykällä tavalla ja kaikki mahdollinen täytyy raportoida tarkemmin, kuin perustyössä, vaikka etätyön on todettu useimmiten olevan toimistotyötä tehokkaampaa. Suurin muutos ei kuitenkaan tulle olemaan se, minkä verran etätyötä tehdään, vaan se, mitä se tarkoittaa työntekijän ja työnantajan väliselle suhteelle. Uskon, että työelämä tulee jatkossa perustumaan yhä enemmän luottamukselle ja tämä tilanne vauhdittaa luottamuksen etenemistä. Ja toisaalta: työelämä tulee perustumaan jatkossa yhä enemmän itsensä johtamiseen. Kaikki eivät siihen pysty, mutta suurin osa pystyy. Eikös silloin, jos pystyy riittävästi pitämään huolta omasta perheestään, kodistaan ja taloudestaan, ole jo osoittanut, että pystyy riittävästi johtamaan itseään?

Talous synkkenee vielä ja pahasti

Emme pysty ennustamaan, kuinka pahasti talouden kanssa käy tai kuinka hyvin talous palautuu poikkeustilanteen jälkeen, mutta helppoa ei tule olemaan. En voi edes kuvitella sitä stressin määrä, mitä osa yrittäjistä joutuu nyt käymään läpi! Kukaan yrittäjistä ei halua irtisanoa ketään, eikä kukaan yrittäjistä halua joutua tilanteeseen, jossa joutuu sulkemaan yrityksensä toiminnan. Tulemme kuitenkin näkemään kevään aikana vielä melkoisen konkurssiaallon ja ilo aiemmin madaltuneista työttömyysluvuista tulee loppumaan karusti. Lisääntyvä työttömyys taas tarkoittaa lisääntyviä kuluja yhteiskunnalle samaan aikaan, kun ihmisten käyttövarat pienenevät, jolloin kulutus pienenee ja verotulot myös.

Kierre näyttää synkältä, mutta me jokainen pystymme vaikuttamaan siihen! Ostetaan paikallisilta kivjalkaliikkeiltä, matkaillaan kotimaassa, käydään ravintoloissa ja tilataan netistä kotimaisilta verkkokaupoilta. Mitä paremmin saamme rahaa pyörimään Suomessa, sitä parempi taloudellinen tilanteemme tulee olemaan! Toki tarvitsemme myös reippaasti vientiä, jotta rahaa tulee Suomeen myös muualta. Ennen kaikkea tarvitsemme kuitenkin niitä, jotka ottavat sen riskin, joka nytkin monella konkretisoituu, ja toimvat siitä huolimatta yrittäjinä. Itsensä ja mahdollisesti muitakin työllistävät yrittäjät ovat taloutemme selkäranka. Mitä useampi yritys selviytyy poikkeusajan läpi, sitä nopeammin myös taloutemme nousee takaisin jaloilleen.

Etäisyys yhdistää 

Mites se menikään: yhteinen vihollinen yhdistää. Korona on nyt kaikkien yhteinen vihollinen. Poikeustilanne on vienyt meidät erilleen toisistamme, mutta samalla yhdistänyt kaikkia. Hoitajat, lääkärit, kauppiaat ja kaikki muut arkemme sankarit ansaitsevat yhteisen arvostuksemme. Huoli iäkkäistä kansalaisista on kova. Halu auttaa on noussut monella tavalla esiin. Olemme kaikki tässä tilanteessa yhdessä.

Keinot ovat kovat ja voi olla, että tulemme vielä maksamaan kovan hinnan, mutta harvassa ovat ne, jotka oikeasti kritisoivat hallituksen päätöksiä tällä hetkellä. Tärkeimpiä yhteisiä arvojamme ovat kuitenkin ihmiset ja elämä. Siksi olemme valmiita joustamaan muusta. Yhdessä.

Me muutumme. 

Elämme poikkeustilanteessa eikä se voi olla vaikuttamatta meihin. Rauhan aikana emme ole kokeneet vastaavaa. Jokainen joutuu joustamaan, mutta tämä tilanne tulee vaikuttamaan myös omiin arvoihimme. Tämä on henkinen kriisi meille jokaiselle. Toiset selviävät siitä helpommalla, toisille kriisi on vaikeampi. Jokainen kriisi on kuitenkin mahdollisuus kasvaa ja nousta lopulta tilanteesta voittajana. Se, tulevatko vaikeat tilanteet olemaan omassa elämässämme katastrofi vai kasvun paikka, riippuu yllättävän paljon omasta asenteestamme. Kasvun asenteen voi onneksi opetella.