Kolme parasta vinkkiäni stressinhallintaan

Kun stressi iskee päälle, aivot eivät toimi ja kaikki ahdistaa, auttaako tilanteeseen yhtään mikään?

Voiko stressiä hallita? 

En osaa sanoa, voiko stressiä varsinaisesti hallita, mutta ainakin siihen voi vaikuttaa, kuinka lujaa sen antaa iskeä päälle. Olen löytänyt kolme tapaa tai periaatetta, jotka auttavat vähentämään selkeästi stressin määrää itselläni. Burnoutin läpikäyneenä olen ehkä joutunut opettelemaan näitä kantapään kautta, mutta joskus pitää käydä syvällä, ennen kuin asiat muuttuvat. Enää ei stressi hallitse minua, vaan minä päätän, miten siihen suhtaudun.

1. Ei se ole niin vakavaa

Ensimmäinen, ja ehkä vaikuttavin oppini stressinhallintaan on ollut muuttaa asioiden mittasuhteita. Entisenä täydellisyydentavoittelijana ahdistuin pienestäkin virheestä. Jossain vaiheessa oli pakko lopulta todeta, että eihän tässä ole mitään järkeä. Opettelin valitsemaan taisteluni.

Muuttamalla asioiden merkitystä pienemmäksi, saa helpotettua omaa oloa huomattavasti. Kun kokee, ettei asia ollutkaan niin vakava, ei sitä tarvitse stressatakaan. Oma motto on hyvä tapa muistuttaa asiasta silloin, kun tilanne iskee päälle. Jotkut sanovat, että eihän asia ole kuin kärpäsenp***a kun katsoo tarpeeksi kaukaa. Itse muistutan itseäni, että jos kukaan ei kuollut, niin mitään kovin vakavaa ei tapahtunut ja tästä selvitään.

2. Minä päätän

Mitähän tästä taas tulee... 

Kaksi ensimmäistä lomanjälkeistä päivää innoittivat kirjoittamaan tästä aiheesta. Sähköposti oli täynnä reagointia odottavia viestejä, tulossa on monta kokousta ja tapahtumaa, joiden hoitaminen on kesken ja seuraavalle päivälle oli vielä edessä koulutus, joka oli kokonaan valmistelematta. Lisäksi pää surisi erilaisia muistettavia asioita, jotka tupsahtelivat esiin sattumanvaraisesti. Ahdistus painoi päälle, mutta onneksi kokemus on opettanut, että tästäkin taas selvitään. Ahdistuksen takia tunteen aiheuttajasta haluaa vain mahdollisimman nopeasti eroon, mutta välttelyn sijaan paras lääke ahdistukseen on ollut tarttua juuri siihen asiaan ensimmäisenä, mikä ahdistaa eniten.

Kun kaaos iskee, tarvitaan taas sellaista pientä sisäistä ääntä, joka kuiskaa ja muistuttaa, että olo helpottaa, kunhan saat asiat taas järjestykseen. Ensimmäisenä laitoin kaikki asiat ylös ja seuraavaksi priorisoin tekemisiä. Käytän paperikalenteria tehtävien hallintaan, koska siihen saan jaettua tehtävät sopivasti eri päiville ja arvioitua, mitä yhden päivän aikana ehtii tekemään. Vaikka tekemistä on paljon odottamassa, rittää, kun katson yhtä päivää ja siinä olevaa muutamaa asiaa kerrallaan. Muut voivat odottaa.

Mitä kiireisempää, sitä tärkeämpää keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on. Kun on kouluttamassa, ei katsota, mitä viestejä kännykkään on tullut. Kun käydään läpi sähköposteja, ei mietitä, mitä kaikkea muuta pitäisi samaan aikaan hoitaa. Kun tehdään tehtäviä, tehdään niitä yksi kerrallaan, tai muuten sieltä tietokoneen ikkunoiden alta löytää päivän päätteeksi taas kesken jääneen viestin, jonka kuvitteli lähettäneensä matkaan jo tunteja sitten...

Hallinnantunteeseen vaikuttaa myös oma asenne. Jos vain reagoi tunteella, eikä pysähdy miettimään, mistä tunne tulee, ei sille oikein voi mitään. Omat tunteet saa paremmin hallintaan, kunhan ensin ymmärtää, että jokainen voi itse valita, miten reagoi asioihin. Tämä ei ole helppoa, mutta on opittavissa. Ehkä kirjoitan aiheesta joskus tarkemmin omien kokemusteni kautta.

3. Learn to rest, not to quit

Paluu töihin loman jälkeen on iltavirkulle usein rankka. Olen elämäni aikana saanut pidettyä ns. normaalia päivärytmiä yllä enintään kaksi viikkoa putkeen. Lomalla nautin siitä, että voin hetken elää luontaisen rytmini mukaan ja valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Töihin palatessa se kostautuu. Kaksi ensimmäistä päivää tuntui, kuin aivot eivät vain suostuisi toimimaan ja kaikki tuntui erityisen raskaalta ja väsyttävältä. Tuntui, ettei tästä tule yhtään mitään ja minua ei varmaan ole luotu normaaliin työelämään jne. jne. Tarvittiin taas sitä pientä sisäistä ääntä muistuttamaan, että tämäkin tunne on vain väliaikainen, kohta taas helpottaa! Kun kolmantena päivänä heräsin pitkien yöunien jälkeen, maailma näyttikin taas ihan erilaiselta. Pää toimi, asiat sai järjestykseen ja innostus töitä kohtaan palasi!

Ohjaamojen Onni -hankkeen kokoamalta listalta
voi etsiä itselle palauttavaa, mukavaa tekemistä

Riittävä lepo on älyttömän tärkeää aivoillemme. Mikä tahansa ahdistaa, kun on riittävän väsynyt. Tunteet ottavat vallan ja niitä on vaikea hallita. Burnoutista on nyt jo yli kymmenen vuotta, mutta silloin jouduin todella miettimään keinoja, joilla pääsisin takaisin ylös. Ensimmäisenä opettelin pysähtymään. Kun tapaamani psykologi kysyi, olinko koskaan pysähtynyt, en edes ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Meditointia opettelemalla opin lopulta tyhjentämään pääni. Jo se, että kiireisinä päivinä pysähtyy edes hetkeksi ja keskittyy vain hengittämään (kymmenen syvää hengitystä riittää jo pitkälle!), auttaa jaksamaan ja pysäyttää stressin hetkellisesti.

Väsyneenä ja ylirasittuneena kaikki tuntuu ahdistavalta ja tunteet laukkaavat, miten haluavat. Vain riittävästi levänneenä pystyy omaa tilannettaan ja stressiään hallitsemaan. Sen sijaan, että ahdistavat tunteet saisivat miettimään hanskojen tiskiin lyömistä, kannattaa vain kiltisti opetella lepäämään. Mitä paremmin lepäät, sen enemmän saat aikaan!

PS. Yksi parhaista lukemistani kirjoista lepoon liittyen on Matthew Walkerin Miksi nukumme. Erittäin herättelevä teos, suosittelen vahvasti lukemaan!