Juken UX/UI-vertailu

Parin, kolmen viikon aikana Jukella on tullut ajeltua meidän hoivissa jo ensimmäinen tuhat kilometriä täyteen ja kuukaudessa lähes 1500, joten käyttökokemusta on jo ehtinyt kertyä. Näistä kilometreistä ehkä kolmanneksen olen istunut kyydissä ja loput ajanut itse. Kokemukseni perusteella uskaltaisin sanoa, että Juke on suunniteltu lähinnä kuljettajan yksin käytettäväksi. Muotoilijana katson asiaa käyttöliittymän (UI) ja käyttökokemuksen (UX) näkökulmasta ja perustelen väitteeni näiden kautta .

(Arvioitavana oleva auto on siis vuoden 2014 Nissan Juke, varustetasona Tekna.)

Mistä tänne pääsee sisään? 

Pidän Juken ulkonäöstä ja sen muotoilullisista ratkaisuista. Joissain kohdissa on muotoilussa päädytty valintoihin, joissa ulkonäkö ohittaa käytettävyyden. Yksi näistä on takaoven kahvan sijoittelu. 

Ensi alkuun, kun vasta katselin autoa kuvista, en löytänyt takaovien kahvoja mistään. Niitä ei vain näkynyt missään. Autoon tutustuessa kahvat löytyivät oven mustasta yläkulmasta. Ne oli varsin älykkäästi ja tyylikkäästi piilotettu näkyviin. 

Käyttökokemuksena aina, kun avaan takaoven, mietin hetken, miten päin käteni asetan ja miten päin oven saisi helpoiten avattua. Viimeisimpänä olen päärynyt avaamaan oven peukalolla (kuka ikinä missään koskaan avaa autonkahvan peukalolla!!). Tässä kohtaa olisin miettinyt muotoilua vielä pikkuisen pidemmälle. Ratkaisu on tyylikäs ja suhteellisen helppo käyttää, mutta jos usean käyttökerrankin jälkeen käyttäjä joutuu pohtimaan, miten kätensä asettelisi, se ei ole vielä riittävän toimiva. 

Etuovien käytössä taas on perinteiset kahvat, joista ovet on helppo avata. Niiden kohdalla käytettävyys on voittanut tyyliseikat, joten oletus selkeästi on, että takaovia käytetään paljon vähemmän kuin etuovia. 

Miten täältä pääsee ulos! 

Vähän jää aukeamiskulma vajaaksi...

Kun ensimmäinen haaste - mistä takaovi avataan - on selätetty, on seuraava haaste mahduttaa itsensä takapenkillä. Edelliseen autooni, Miniin verrattuna on takapenkkiläisille sinänsä jo helpotus, että autossa on takaovet, mutta niiden käytössä on kuitenkin vielä kaksi muttaa. 

1. Takaovet ovat selkeästi normaaliovia pienemmät, joten sisään ei astuta ihan noin vain.
2. Takaovien aukeamiskulma jää reippaasti alle 90 asteen, joten takapenkille pitää lähes pujotella. 

Itse asiassa, takapenkille pääsee ihan hyvin sisään. Oven kulma on sellainen, että sisään istuminen sujuu ihan luonnikkaasti. Kuitenkin joka kerta, kun takapenkiltä on astumassa ulos, tulee oviaukkoa katsottua mietteliäästi hetken ajan ennen suoritusta. 

Hyvä käyttökokemushan on sellainen, että käyttäjän ei tarvitse miettiä, mitä tekee, vaan toiminta onnistuu intuitiivisesti oikein. Juken takapenkiltä poistuessa näin ei tapahdu. Oviaukon kapeuden ja oven aukeamiskulman takia täytyy oikeasti miettiä, missä kulmassa takapenkiltä poistun ja minkä jalan laitan ensimmäisenä ulos ja missä kulmassa. Kun jalan on saanut maahan, täytyy keholla vielä väistää ovea taaksepäin. Ei mikään ihan sujuvin käyttökokemus. 

Suuri parannus takaoviin olisi jo se, että ne aukeaisivat kauemmas ja sisäänastumiselle jäisi enemmän tilaa. Ymmärrän kuitenkin, että tähän ratkaisuun on päädytty todennäköisesti siksi, että samalla vältetään etu- ja takaovien osuminen toisiinsa ja ovien mahdollinen kolhiintuminen sen takia. 

Vertailuna Juken etuovet ovat taas hyvän kokoiset ja etupenkeille astuminen on yhtä luontevaa kuin missä tahansa autossa. 

Takapenkki ei lämpöä kaipaa

150 kilometrin yhtämittainen matka takapenkillä osoittautui aika kylmäksi. Puolessavälissä totesin, että varpaani palelivat. Sitä ennen olin jo laittanut ylimääräisen viltin itseni ja takaoven väliin. Takapenkin kylmyyden osoitti selkeimmin kuitenkin se sattuma, että vähän ennen kotia vaihdoinkin kuljettajan paikalle. Oli kuin olisin hypännyt toiseen ilmastoon! Lämpötilaero oli huima! 

Tämä sama ongelma vaivaa varmasti montaakin autoa, vaikka aika hyvin mielestäni takapenkkiläisiäkin nykyautoissa huomioidaan lämmityksen ja ilmastoinnin suhteen. Jukessa takapenkin lämmönsäätely tuntui kuitenkin melko olemattomalta. Ilmastonhallinnalle on hieno ja helppo käyttöpaneeli, mutta käyttäjäkokemus jää takapenkin osalta huonoksi. Etupenkkiläisille asia on taas aivan eri. Kaikki toimii mainiosti ja kuljettajan on helppo muuttaa asetuksia ajonkin aikana. 

Apukuljettajan juoma jää kuskin käden alle

Luonnostelin kuvaan mukin ja lisäsin vähän huutomerkkejä
(jos ihmettelit, mitä nuo ihmeen viivat ovat)

Kuljettaja on totta kai autoissa aina kingi, mutta kun muitakin käyttäjiä autoilla on, täytyisi heidätkin huomioida ratkaisujen muotoilussa. Apukuljettajan näkökulmasta käyttökokemus on huomattavasti parempi, kuin takapenkkiläisillä, mutta yksi asia hieman ihmetyttää. 

Tapanani on ottaa aamupala työmatkalle mukaan autoon, joten esim. mukitelineitä tulee käytettyä paljon. Siksi niiden käyttöön tulee kiinnitettyä erityisesti autoissa huomiota. Kuljettajan näkökulmasta tilanne on ok. Mukille on paikka penkkien välissä ja siitä juoman saa otettua sen kummemmin katsomatta tai venkoilematta. Kädenkin saa mukavasti lepuutettua käsinojalla. Käsinoja on varsin hyvin suunniteltu sijoittelultaan automaattivaihteen käyttöäkin ajatellen. Hieman harmillista toki on, että apukuljettajan juoman paikka jää käsinojan alle. Juomatelineeseen mahtuu kyllä vaikka puolen litran limsapullo, mutta sen laittaminen paikoilleen ja pois ottaminen on käyttökokemuksena mielenkiintoinen, jos käsinoja on normaalilla paikallaan. 

Kuljettaja saa parhaat kokemukset

Näillä kokemuksilla en ehkä suosittelisi Jukea ihan heti perheautoksi. Lastenistuinten saaminen takaovista sisään ja ulos ei taitaisi kovin helposti onnistua. Pienellä taiteilulla se ehkä onnistuisi. Kuljettajan näkökulmasta Juke on kuitenkin mainio! Olen nauttinut Jukella ajosta, peruutuskamerat toimivat loistavasti (erityisesti ruutuun parkkiin ajaessa on mahtavaa nähdä tarkasti, missä ruudun viivat menevät!) ja automaatti vaihtaa vaihteet sujuvasti. Harvoin vaihteiden vaihtumista edes huomaa. Hieman haasteita alussa toi se, että käyttöohjekirja sattui tässä autossa olemaan espanjaksi, joka ei nyt satu olemaan yksi niistä kielistä, mitä ymmärtäisin sujuvasti. Nyt autoa on jo tottunut käyttämään ja useimmat ominaisuudet ovat löytyneet kokeilemalla, osa taas googlaamalla ymmärrettävänkielinen käyttöohje.