Muiden päivityksistä innostuneena julkaisin LinkedInissä omankin #työvuosikymmen:eni. 2010-luku on ollut itselleni erityisen tärkeä oppimisen ja kasvun vuosikymmen. Mitä merkitystä sillä kuitenkaan on? Olisiko tärkeämpää keskittyä siihen, miten on auttanut muita? Onko henkilökohtaisilla saavutuksillani ollut mitään merkitystä?
Omasta elämästä omiin valintoihin
Pääsin ylioppilaaksi 2000 ja siitä lähti liikkeelle vuosikymmen, jonka aikana aloitin oman elämäni. Se vuosikymmen päättyi kuitenkin burnoutiin. Kyseinen burnout oli kuitenkin lopulta ehkä parasta, mitä minulle on tapahtunut. Jouduin miettimään elämäni uusiksi ja pohtimaan, mitä minä ihan oikeasti haluan. Siihen asti olin kulkenut eteenpäin sen mukaan, mitä vaihtoehtoja edessä sattuu näkymään ja valinnut niistä jonkun. Uskon burnoutin johtuneen siitä, että olinkin yhtäkkiä tilanteessa, jossa niitä vaihtoehtoja ei enää samalla tavalla tarjottu tarjottimella. Olin päässyt niin pitkälle, kuin osasin silloin toivoa. Minusta oli tullut yrittäjä. En vain koskaan ollut miettinyt, mitä haluan sitten, kun olen valmistunut ammattiin ja olen yrittäjä.
2009 aloin rakentamaan uusia näkymiä itselleni. Tein itselleni kymmenvuotisuratavoitteen, jonka saavutinkin etuajassa. Halusin nousta luovaksi asiantuntijaksi, johtajaksi tai joksikin vastaavaksi. Päämäärä ei koskaan ollut aivan selkeä, mutta se antoi selkeän suunnan. Lähdin liikkeelle hyvin pienestä ja kehitin itsessäni niitä puolia, jotka olivat pahimpia ongelmiani. Puhelinkammosta pääsin irti puhelinmyyjänä ja myymään opin hyppäämällä keittiömyyjäksi. Tällä matkalla opin, mitä merkitystä tavoitteiden asettamisella on onnistumiselle. Asetin keittiömyyjäksi lähtiessä tavoitteekseni tulla parissa vuodessa ketjun parhaaksi myyjäksi. Vaikka ensimmäiseen puoleen vuoteen en saanut myytyä mitään, saavutin kuitenkin tavoitteeni. Halusin oppia ja opin. (Toki myös täysprovisio kannusti oppimaan. Kun ei jätä itselleen valinnanvaraa, on onnistuttava.)
Merkityksellisyys auttaa jaksamaan ja vie eteenpäin
Vuosikymmenen puolivälissä tein graduni. Aiheen valitsin omien mielenkiintojeni mukaan: Muotoilua ja merkityksellistä elämää. Tutkin, voiko muotoilun keinoin suunnitella omaa elämäänsä ja miten muotoilu ja merkityksellisyys suhtautuvat toisiinsa. Halusin ymmärtää paremmin sitä, miten olin omaa elämääni nyt rakentanut, mutta ennen kaikkea mietin, miten voisin auttaa muita löytämään merkityksellisyyttä elämäänsä ja työhönsä. Kauheinta olisi tehdä omien arvojen vastaista työtä.
Minulle on tärkeää, että teen sellaista työtä, jolla on merkitystä. Merkityksellisyydellä on väliä. Mitä merkityksellisemmäksi tekemisensä kokee, sitä enemmän on valmis näkemään vaivaa sen eteen ja kestämään epämukavuuttakin. Koska ne asiat, joiden parissa olen työskennellyt myyntiaikojen jälkeen, ovat olleet itselleni tärkeitä, on se näkynyt myös työpanoksessani. Olen saanut matkan varrella kiitosta ja palkintojakin. Merkityksellisyydessä ei kuitenkaan ole kyse siitä, mitä siitä itse saa, vaan päin vastoin: miten voin auttaa muita. Itsestään on valmis antamaan enemmän, koska se asia, jonka eteen ponnistellaan, on tärkeä. Se, että auttaa muita, tavalla tai toisella, on tärkeää.
Merkityksellinen vuosikymmen
Kuten kerroin, julkaisin LinkedInissä listan siitä, mitä olen työvuosikymmeneni aikana tehnyt. Jäin vielä julkaisun jälkeen pohtimaan, mitä hyötyä minusta on viime vuosikymmenen aikana ollut. Työnimikkeiden sijaan kun miettii, mitä on toisille saanut aikaan, tulee listasta aika eri näköinen. Tässä esimerkkinä oma listani:
Viime vuosikymmen on ollut upea matka. Seuraavalla vuosikymmenellä tähtäimeni on edelleen eteen- ja ylöspäin. Tulen kuitenkin jatkossakin valitsemaan työni ensisijaisesti niin, että koen itse työn ja työpaikan merkitykselliseksi.
Omasta elämästä omiin valintoihin
Pääsin ylioppilaaksi 2000 ja siitä lähti liikkeelle vuosikymmen, jonka aikana aloitin oman elämäni. Se vuosikymmen päättyi kuitenkin burnoutiin. Kyseinen burnout oli kuitenkin lopulta ehkä parasta, mitä minulle on tapahtunut. Jouduin miettimään elämäni uusiksi ja pohtimaan, mitä minä ihan oikeasti haluan. Siihen asti olin kulkenut eteenpäin sen mukaan, mitä vaihtoehtoja edessä sattuu näkymään ja valinnut niistä jonkun. Uskon burnoutin johtuneen siitä, että olinkin yhtäkkiä tilanteessa, jossa niitä vaihtoehtoja ei enää samalla tavalla tarjottu tarjottimella. Olin päässyt niin pitkälle, kuin osasin silloin toivoa. Minusta oli tullut yrittäjä. En vain koskaan ollut miettinyt, mitä haluan sitten, kun olen valmistunut ammattiin ja olen yrittäjä.
2009 aloin rakentamaan uusia näkymiä itselleni. Tein itselleni kymmenvuotisuratavoitteen, jonka saavutinkin etuajassa. Halusin nousta luovaksi asiantuntijaksi, johtajaksi tai joksikin vastaavaksi. Päämäärä ei koskaan ollut aivan selkeä, mutta se antoi selkeän suunnan. Lähdin liikkeelle hyvin pienestä ja kehitin itsessäni niitä puolia, jotka olivat pahimpia ongelmiani. Puhelinkammosta pääsin irti puhelinmyyjänä ja myymään opin hyppäämällä keittiömyyjäksi. Tällä matkalla opin, mitä merkitystä tavoitteiden asettamisella on onnistumiselle. Asetin keittiömyyjäksi lähtiessä tavoitteekseni tulla parissa vuodessa ketjun parhaaksi myyjäksi. Vaikka ensimmäiseen puoleen vuoteen en saanut myytyä mitään, saavutin kuitenkin tavoitteeni. Halusin oppia ja opin. (Toki myös täysprovisio kannusti oppimaan. Kun ei jätä itselleen valinnanvaraa, on onnistuttava.)
Merkityksellisyys auttaa jaksamaan ja vie eteenpäin
Vuosikymmenen puolivälissä tein graduni. Aiheen valitsin omien mielenkiintojeni mukaan: Muotoilua ja merkityksellistä elämää. Tutkin, voiko muotoilun keinoin suunnitella omaa elämäänsä ja miten muotoilu ja merkityksellisyys suhtautuvat toisiinsa. Halusin ymmärtää paremmin sitä, miten olin omaa elämääni nyt rakentanut, mutta ennen kaikkea mietin, miten voisin auttaa muita löytämään merkityksellisyyttä elämäänsä ja työhönsä. Kauheinta olisi tehdä omien arvojen vastaista työtä.
Minulle on tärkeää, että teen sellaista työtä, jolla on merkitystä. Merkityksellisyydellä on väliä. Mitä merkityksellisemmäksi tekemisensä kokee, sitä enemmän on valmis näkemään vaivaa sen eteen ja kestämään epämukavuuttakin. Koska ne asiat, joiden parissa olen työskennellyt myyntiaikojen jälkeen, ovat olleet itselleni tärkeitä, on se näkynyt myös työpanoksessani. Olen saanut matkan varrella kiitosta ja palkintojakin. Merkityksellisyydessä ei kuitenkaan ole kyse siitä, mitä siitä itse saa, vaan päin vastoin: miten voin auttaa muita. Itsestään on valmis antamaan enemmän, koska se asia, jonka eteen ponnistellaan, on tärkeä. Se, että auttaa muita, tavalla tai toisella, on tärkeää.
Merkityksellinen vuosikymmen
Kuten kerroin, julkaisin LinkedInissä listan siitä, mitä olen työvuosikymmeneni aikana tehnyt. Jäin vielä julkaisun jälkeen pohtimaan, mitä hyötyä minusta on viime vuosikymmenen aikana ollut. Työnimikkeiden sijaan kun miettii, mitä on toisille saanut aikaan, tulee listasta aika eri näköinen. Tässä esimerkkinä oma listani:
- 2010-2012 autoin keittiömyyjänä ihmisiä muuttamaan tai rakentamaan kotinsa entistä toimivammaksi ja miellyttävämmäksi ympäristöksi uuden keittiön ja muiden kiintokalusteiden avulla.
- 2012-2015 pystyin Tykkää Tyykikylästä -hankkeen kautta innostamaan forssalaiset mukaan moniin tempauksiin ja tuomaan iloa ja menoa kaupunkiin. Paikallisille yrityksille annoin keinoja lähteä tekemään uudella tavalla, yhdessä ja aiempaa isommin markkinointia, mikä näkyi myös myynnissä. Kaupunkilaisille toin iloa ja uusia kokemuksia tapahtumien ja tempausten kautta.
- 2015-2016 Forssan Ohjaamon palvelukehittäjänä autoin moniorganisatorista työyhteisöä tulemaan yhdeksi työyhteisöksi. Palvelujen kehittämisen kautta autoin nuoria löytämään uusia mahdollisuuksia sekä annoin työntekijöille työvälineitä auttaa nuoria pääsemään elämässään eteenpäin.
- 2017 tein töitä Salon kaupungin ja paikallisten yrittäjien välissä auttaen osapuolia lähentymään toisiaan entisestään. Autoin myös osaltani luomaan Salon elinkeinoelämälle uusia mahdollisuuksia kukoistaa. Kaupunkiorganisaation sisällä autoin edistämään kehittämisorientoituneisuutta leanin ja palvelumuotoilun keinoin.
- 2017-2019 olen koulutusteni kautta auttanut satoja ihmisiä löytämään luovan puolensa ja miettimään omaa työtään ja sen kehittämistä uudesta näkökulmasta, muotoilun keinoin.
- 2018-2019 olen Haminan Ohjaamon projektipäällikkönä pystynyt luomaan työyhteisön, jossa kaikkien on hyvä olla. Tätä kautta olemme yhdessä pystyneet luomaan nuorille paikan, jossa on vastaanottavainen tunnelma ja josta saa apua aina, kun haluaa päästä elämässään eteenpäin ja jossa jokainen otetaan yksilönä vastaan ja hyväksytään juuri sellaisena, kuin on.
Viime vuosikymmen on ollut upea matka. Seuraavalla vuosikymmenellä tähtäimeni on edelleen eteen- ja ylöspäin. Tulen kuitenkin jatkossakin valitsemaan työni ensisijaisesti niin, että koen itse työn ja työpaikan merkitykselliseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti