Robotti-imurin huonot puolet

Robotti-imuri tuli taloon tänä syksynä keittiön kaupanpäällisenä. Vuosia sitten mellä oli jo yksi vastaava käytössä niin kauan kuin siinä akku kesti. Tekniikka on edistynyt ja onhan se kätevää, että robon voi ajastaa siksi aikaa, kun itse on töissä. Eläintaloudessa se kerääkin päivittäin itsensä pölyä ja karvoja täyteen.

Robotti-imurilla on kuitenkin huonotkin puolensa! Erityisesti sillä taitaa olla jotain musiikkia vastaan... 

Jumittaako?

Saan imurilta status-ilmoituksen päivittäin puhelimeeni. Tavoitehan on, että ajastettuna imuri kiertää ympäri kämppää ja työnsä tehtyään se palaa kiltisti latausasemalle ja ilmoittaa saaneensa työnsä onnistuneesti päätökseen. Ehkä yksi viidestä ilmoituksesta on näyttää onnistumisilmoituksia. Yleisin kertoo, kuinka imuri jäi jumiin johonkin. Erityisesti se tuntuu rakastavan nojatuolin ja rahin jalkojen päälle jumittamista. Toisinaan taas maton reuna on liian korkea. 

Desibelit kaakkoon

Koska imuri ei päivän aikana ole saanut työtään tehtyä jumituttuaan johonkin, vaatii se manuaalisen siirron ja uudelleenkäynnistyksen. Se ei haittaisi mitenkään, mutta imureiden ääntä vihaavana en mitenkään intoile siitä, että erityisen äänekäs pieni imuri kulkee iltaisin seuranamme jopa puolitoista tuntia. Kun yksi kone huutaa, täytyy muidenkin huutaa hieman lujempaa jotta ääni kuuluu koneen hurinan yli. 

Avunhuudot keskellä yötä

Mitäpä jos joku ilta unohtaakin laittaa imurin uudestaan päälle tai siirtää sen latauspisteelle. Kuvittele tilanne, Kuvittelee olet juuri mennyt nukkumaan ja aivan saamassa unen päästä kiinni. Juuri sillä hetkellä kun kuulee ystävällisen "Move Roomba to another location" -äänen tulevan imurista, se ei kauheasti aiheuta ilonpurkauksia.  Jos siinä vaiheessa vielä miettii, että en jaksa nousta, saa uuden harkintatilaisuuden herätessään tunnin päästä samaan ääneen uudelleen. Ja siitä tunnin päästä. Ja siitä tunnin päästä. Silloin viimeistään minutkin saa nousemaan. 

Imuri on nälkäinen 

Imurin tehtävä on toki imeä sisäänsä kaikkea, mitä lattialla vastaan tulee, mutta pari asiaa voisi jättää välistä. Koiran leluja kun ei ole kovin kiva selvittää imurin rullien välistä kaksoiskiertyneenä kummalliseen solmuun. Samoin mun nuottipaperit olisi voinut jättää tuhoamatta, vaikka kissa ne olikin lattialle pudottanut (oli muuten mielenkiintoista selittää laulunopettajalle kissan ja imurin tuhovimmayhteistyöstä. "Koira söi läksyni" ei kuulostaa enää miltään!). Jotain imurilla taitaa olla myös aamuherätyksiä vastaan. Imuri löytää herätyskelloni johdon sängyn alta ja pitää sen kanssa jotain omaa kivaa. Samalla se yrittää vetää kellon pois pöydältä, mutta sepä ei suostukaan putoamaan! Sen sijaan latauspiuhan johdon pään imuri on onnistunut näillä tempuillaan vääntämään vinoon.

Minuako syytät?

Musiikki seis! 

Kuten kerroin, imuri on siis aiemmin syönyt nuottejani ja tuhonnut ne käyttökelvottomiksi. Ilmeisesti se biisi ei napannut. Imurilla täytyy olla jotain basistejakin vastaan. Työhuonetta siivotessaan se onnistui kaatamaan pojan joululahjaksi saaman basson telineineen. Bassoon tuli kolhu. Imurilta bannattiin pääsy työhuoneeseen. 

Ja kuitenkin...

Tietyistä ärsyttävistä piirteistään huolimatta robotti-imuri on oiva apulainen. Se ei ole täydellinen imuri eikä imuroi kaikkea ihan riittävästi (jotain imuroitavaa jää siis vielä meillekin), mutta sen joka päivä täyttyvä säiliö kertoo, että elämässämme olisi huomattavasti enemmän karvoja ja pölyä ilman sitä.