Miten introvertti selviää kolme yötä 10 hengen hostellihuoneessa?

Miten käy, kun introvertti matkustaa edullisesti ja valitsee kolmen yön majoitukseksi kymmenen hengen hostellihuoneen? Tuleeko nukkumisesta mitään? Hajoaako pää, kun ihmisiä ei pääse pakoon mihinkään? Voisiko introverttiydestä olla kuitenkin hyötyä tällaisessa majoituksessa?

Miksi hostelli

Matkustin opintojen takia Rovaniemelle ja rahaa säästääkseni etsin mahdollisimman edullisen majoituksen. Hotellit maksavat näin talvella vähintään 140 €/yö, joten hostelli vaikutti niihin verrattuna erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Majoitus tulee maksamaan alle neljäsosan hotelliin verrattuna. Matkoja on tulossa eri vaiheissa lisääkin, joten päätin testata, miten hostellimajoituksen kanssa käy. Saanpahan vähintään uuden kokemuksen!

Rovaniemellä on muutamakin hostelli tarjolla. Valitsin omani sen perusteella, että paikka vaikutti viihtyisältä, modernilta ja sijaitsi keskustassa, mistä pääsen kulkemaan kätevästi julkisilla yliopistolle.

Kerrossängyn yläpetiin? No way! 

Yhteen huoneeseen mahtuu viisi kerrossänkyä, eli majoitus kymmenelle. 

Saapuessani hostelliin kirjauduin sisään ja sain avaimet huoneeseen ja sänkyyn kuuluvaan kaappiin. Huoneeseen päästyäni totesin, että minulle, isolle, huonojalkaiselle ja kömpelölle ihmiselle oli varattu yläsänky. Putkitikkaat eivät näyttäneet myöskään kovin houkuttelevilta. Ei muuta kuin takaisin alakertaan ja kysymään, voisiko sängyn vaihtaa alasängyksi. Ystävällinen respa lupasi, että aamulla vaihto onnistuu, mutta yksi yö täytyisi huoneen täysvarauksen takia olla yläsängyssä. Ajattelin, että ehkä selviän yhdestä yöstä jotenkuten. Tai yö ei ole ongelma, vaan se, että aamuisin lihakseni ovat jumissa ja alastulo on se vaikea osuus. Onnekseni sain hetken päästä puhelun ja respa sai vaihdettua minut jo samana iltana alasänkyyn!

Voiko introverttiys ollakin vahvuus yhteismajoituksessa?

Jokaiselle majoittujalle löytyi myös lukittava kaappi, johon tavarat saa talteen. Kovin suuret matkalaukut eivät näihin kaappeihin tosin mahtuneet. 

Matkustaessani lensin aamulennolla ensin Rovaniemelle, joten olin herännyt edellisenä yönä neljältä aamulla. Olin ensimmäisenä iltana aivan rättiväsynyt, joten en jaksanut lähteä miettimään, mitä lähtisin ihmisten kanssa keskustelemaan, vaan vaihdoin vain yövaatteet päälle ja aloin nukkumaan. Takana oli jo ensimmäinen kurssipäivä, jossa on päässyt puhumaan englantia uusien ihmisten kanssa, joten kohtelias tervehdys muille turisteille riitti sosiaalisuudeksi. Sama kaava toistui oikeastaan muinakin päivinä. Kurssien jälkeen pää oli jo täynnä sosiaalisuutta, joten introverttinä halusin lähinnä vetäytyä omaan rauhaani. Ravintolassakin syödessä joutui puhumaan vielä tarjoilijan kanssa!

Yllättäen introverttiys tuntuikin vahvuudelta dormissa majoittumiseen. Kaikki olivat kohteliaasti huoneessa erittäin hiljaisia ja kunnioittivat sitä, että ihmiset liikkuvat eri aikoihin ja osa nukkui myös päivällä päiväunia. Introverttinä pystyin helposti vetäytymään ihmistenkin keskellä omiin oloihini ja sain kaipaamaani rauhaa. Muissa olosuhteissa omiin oloihin vetäytyminen vaikuttaisi eristäytyvältä, mutta hostellissa se tuntui ihan normaalilta. Niin muutkin tekivät. Jos olisin halunnut seuraa, olisin voinut avata suuni kenen tahansa kanssa, mutta nyt en kokenut sille tarvetta.

Menetinkö jotain vetäytymällä omiin oloihini? 

Olisi varmasti ollut mielenkiintoista päästä kuulemaan eri ihmisten tarinoita, mutta rajansa sillä sosiaalisuudellakin! Huoneessa majoittui kielistä päätellen ihmisiä useista eri maista. Ehkä menetin mahdollisen kansainvälisen ystävyyden jonkun kanssa, mutta kansainvälisiä ystäviä olen saanut jo opintojenkin kautta. Tälläkin kurssilla mukana edustettuina oli ihmisiä Aasiasta, Euroopasta ja Afrikasta, lisäksi asuinpaikkoina mukaan mahtuivat vielä Australia ja Amerikka. Eiköhän siinä ole kansainvälisyyttä ihan tarpeeksi yhdelle viikolle :D

PS. Sen verran tyytyväinen olin majoitukseen ja tiloihin, että varasin seuraavallekin reissulle majapaikan samasta huoneesta.