Minustako tohtori??? Mahdotonta!

Vielä pari vuotta sitten ajatus siitä, että jonain päivänä voisin olla tohtori, oli täysin mahdoton. Tällä hetkellä kuitenkin opiskelen akateemisia jatko-opintoja Lapin yliopistossa ja tavoitteenani on väitellä tohtoriksi viimeistään 2023. Mikä sitten teki mahdottomasta mahdollista? Käydäänpä ajatustensiirtoprosessia hieman läpi.

Eettistä pohdintaa

Mikä ihmeen tohtori? 

Meillä ei suvussa taida olla yhtään tohtoria. Ei ainakaan niin, että siitä tietäisin. Aiemmin en ollut tietääkseni myöskään tavannut yhtään tohtoria. Miten olisinkaan, kun tohtorithan ovat jotain ihan muuta ja hienoa ja liitelevät jossain eri korkeuksissa (not!)? Lähinnä olin kuullut surullisia tarinoita siitä, miten joku on hankkinut tohtorin tutkinnon ja kun erikoistumalla ei töitä löydy, joutuu nyt kaivamaan ojia. (Kyllä, tämä on suoraan yksi kuulemani tarina.)

Tohtorius oli siis mielikuvissani tooooodella kaukainen ja ihmeellinen asia. Sitä ei yhtään tuonut lähemmäs se, etten ole hankkinut tutkintojani yliopistossa, vaan olen kulkenut ammattikorkeakoulupolkua. Mahdollisuus jatkotutkintoon on tullut vastaan lähinnä jossain sivulauseessa. Vielä hakuvaiheessa varmistin yliopistolta, olenko varmasti oikeutettu hakemaan paikkaa YAMK-taustalla.

Tohtoritkin ovat ihmisiä 

Ensimmäinen muutos aivoissani tapahtui, kun eräs työkaveri sanoi miettineensä jatko-opintoja. Se, että joku edes ajattelee asiaa, sai jo ajatukseni tohtoriudesta siirtymään täysin mahdottomasta siihen, että se on jollekulle normi-ihmiseksi määriteltävälle mahdollista. Tosin ei vielä minulle. 

Tämä sama työkaveri on itse asiassa syy siihen, että ylipäätään lähdin ajattelemaan, voisinko minä kenties joskus olla tohtori. Ajatusprosessi lähti liikkeelle hyvin hitaasti ja vaadittiin monta vaihetta ennen kuin pääsin siihen, että lopulta hakeuduin tohtoriopintoihin ensimmäisen kerran. Liikkeellelaittanut asia oli kysymys, jonka työkaveri minulta kysyi: olenko ajatellut, että hakisin jatko-opintoihin. Vastaukseni oli selkeä ei, mutta jo se, että minulta kysyttiin moista, siirsi tohtoriutta taas lähemmäs mahdollista.

Tohtorejahan on kaikkialla!

Kun ajatus tohtoriudesta jäi päähäni kytemään, aloin kiinnittämään aiheeseen enemmän huomiota. Yllättäen löysinkin tohtoreita ympärilläni - ja ihan normaaleja, erehtyväisiä ihmisiä hekin ovat. Jos tohtorit eivät olekaan jotain outoja ja ihmeellisiä, hattu ja viitta mukanaan kulkeva tyyppejä, jotka pilaavat uransa (todellisuudessa lähes kaikki työllistyvät ja palkka kasvaa) liialla erikoistumisella (ihan kuin se kaikki aiemmin hankittu tieto tutkijan uran myötä katoaisi päästä), niin ehkä minäkin voisin sitä harkita! (Outoutta ei tosin kohdallani yhtään vähennä se, että alaltani valmistutaan taiteen tohtoreiksi.)

Yliopiston ovet aukenevat kyllä, mutta ei välttämättä ensimmäisellä kerralla

Tohtoriksi hakeminen on oma urakkansa

Lähdin siis selvittämään, mistä on kyse ja miten muotoilija voisi päätyä tohtoriksi. Joillain aloilla on maisterin ja tohtorin välissä lisensiaattivaihe, mutta meilläpä ei. Taiteen aloilla lähdetään suoraan kiinni tohtoriopintoihin. Taiteen tohtoreiden määrä ei ole vielä suuren suuri ja ensimmäinen taitaa olla väitellyt Suomessa vasta vuonna 1991. Erityistä taidealalla on, että väitökseen saattaa liittyä taiteellinen teos. Ja todellakin: myös YAMK-taustaiset voivat hakeututa tohtoriopintoihin. Käytännössä muotoilijoita valmistuu tohtoreiksi Aalto-yliopistosta ja Lapin yliopistosta. Lapin yliopiston kulttuurilähtöisen palvelumuotoilun tohtoriohjelma kuulosti houkuttelevalta, joten valitsin sen ja lähdin selvittämään koululta hakuprosessia tarkemmin.

Hakua varten tarvittiin tutkimussuunnitelma. Koska en ole sellaista varsinaisesti koskaan tehnyt, oli edessä taas yksi kynnys ylitettävänä. Lisäksi tarvitsen kiinnostavan aiheen ja minuahan kiinnostaa vähän kaikki. Ensimmäiseen hakuun sain aikaiseksi tutkimussuunnitelman, johon sitten ymppäsin vähän kaikkea. Olin lukenut, että artikkeliväitöskirjaan tarvitaan monta artikkelia, niin kai niitä aiheitakin täytyy löytyä riittävästi eri artikkeleihin. Myöhemmin olen oppinut, että ei se ihan näin mene. En siis päässyt ensimmäisellä kerralla vielä sisään, mutta onneksi sain palautetta tutkimussuunnitelmastani. Toiseen hakuun löysin selkeämmän aiheen ja sain tehtyä tutkimussuunnitelmankin helpommin. Tällä kertaa ovet aukesivat ja hip hei, täällä ollaan!