Autokuumetta ja jännitystä

Päätin, että on aika vaihtaa autoa. Kilometrejä kertyy hurjaa vauhtia ja 200 000 lähenee uhkaavasti. Sen jälkeen autojen hinnat ovat jo niin alhaisia, ettei vanhasta saisi vaihdossa enää juuri mitään. Ajattelin, että voisin samalla hyödyntää välipäiväetuja edullisen rahoituksen osalta. Mutta onnistunko vai ehtivätkö välipäivät mennä ohi ennen kuin saan auton vaihdettua... Matkalla kun on monta mutkaa.

Unelma-autosta uuteen

Kolme vuotta sitten ostin elämäni toisen oman auton ja hankin juuri sellaisen, mistä olin viimeiset kymmenen vuotta haaveillut: Minin <3. Mini on palvellut hyvin, mutta olen saanut siihen näiden kolmen vuoden aikana kerrytettyä kiitettävästi kilometrejäkin, vuotta kohti keskimäärin 27 000.

Nyt kun autounelmat on jo täytetty, niin ensimmäiseksi ongelmaksi tulee, millaisen auton sitten seuraavaksi hankkisin! Väri oli selkeä: sen tulee olla valkoinen. Selasin tuhansia valkoisia myynnissä olevia autoja läpi, kunnes lopulta päädyin Nissan Jukeen. Muotoilijalle muodolla on väliä ja Jukesta muotoja löytyy. Lisäksi, jos perusjutut ovat kunnossa: auto toimii, sen saa haluamassani hintaluokassa ja sillä pääsee mukavasti kulkemaan, niin sen jälkeen väliä on enää muotoseikoilla.

Välirahalla on väliä

Löysin sopivalta tuntuvan Juken ja lähdin kyselemään, minkä verran saisin Ministäni vaihdossa. Ilmoitin myyjälle, että jos hinta on sopiva, lähden heti seuraavana päivänä vaihtamaan autoa. No, ihan niin ei käynyt. Olin katsellut tarjolla olevien Minien hintoja ja tehnyt päässäni kuvitelman, mitä voisin siitä vaihdossa saada. Heidän tarjouksensa oli 3 000 euroa vähemmän. Olin päättänyt myös enimmäishinnan, mitä välirahaksi olisin valmis laittamaan ja siihenkin oli matkaa vielä tonnin verran. Tinkaaminen sähköpostilla ei auttanut asiaa. Eli selvä, antaa olla.

Selailin yhä laajemmalla maantieteellisellä alueellla myynnissä olevia valkoisia Jukeja, mutta ikäväkseni huomasin, että tuossa aiemmin valitsemassani oli sellaisia ominaisuuksia, jotka olivat päässäni jo muodostuneet toiveiksi. Automaattivaihteisto, tietyn näköinen keskipaneeli (edullisemmissa malleissa keskipaneeli on oikeasti ruma), väri olisi vielä helmenhohtoinen jne. Yksikään näistä ominaisuuksista ei aiemmin ollut valintakriteereissäni mukana, mutta jotenkin tuo yksi auto teki niistä kriteerejä. Se oli myös AINOA myynnissä oleva valkoinen automaattivaihteinen Juke. Voi perse. Täytyi siis hyväksyä se, että päässäni oleva välirahamaksimi joutuu joustamaan ja maksan enemmän, jotta saan juuri tuon auton. Ilmoitin siis lähteväni taas seuraavana päivänä autonvaihtoon ja että olisin paikalla viimeistään kolmen aikana. No, enpä sitten ollutkaan.

Ostosreissu 1

Tuli seuraava päivä ja kävin lähdimme pojan kanssa hoitamaan asioita kaupoille ennen kuin lähtisin auton vaihtoon 150 kilometrin päähän. Kääntyessäni kaupan pihaan auto ei lähtenytkään risteyksessä liikkeelle normaalisti. Kaasua ei voinut painaa, vaan tuntui, että jos painaa yhtään pintakaasua enempää, hajoaa joko moottori tai vaihteisto. Pelkäsin, että jään keskelle risteystä tukkimaan muuta liikennettä. Tuollaisessa tilanteessa ehtii muuten aika monta ajatusta käydä päässä! Lähdinkö väärällä vaihteella (en), miten saan auton työnnettyä sivuun, jos jäämme tähän (emme jääneet), onko mulla riittävästi vaatetta, jos tästä tulee kävelyreissu (ei tullut), ...

 Auto kulki kuitenkin edes kävelyvauhtia eteenpäin ja sain ajettua sen parkkipaikalle pois tieltä. Mitään valoja ei siinä vaiheessa näkynyt, mutta kun sammutin auton ja käynnistin uudelleen, näytti auto kuin joulukoristeiselta pikkukaupan ikkunalta: täynnä keltaisia valoja. No, varoitusvaloja oli "vain" neljä, joten ei muuta kuin manuaalia selaamaan, että mitä ne yrittävät sanoa.

Tässä vaiheessa mies oli jo hälytetty apuun ja kun hän koitti autoa, se toimi taas normaalisti ja valotkin katosivat (tietysti!). Toisella kokeilukierroksella valot taas palasivat, joten hän soitti tutulle korjaamolle (mitä muuten kertoo se, että korjaamon numero löytyy suoraan puhelimesta...) ja siellä oli tilaa ja aikaa, joten saimme viedä auton sinne suoraan. Mies ajoi perässä ja minä ajoin Minin neljääkymppiä perille. Matkan viimeisellä osuudella jotain taas tapahtui ylämäessä ja valot palasivat koristamaan etupaneelia.

Tältä mittarin kuuluisi näyttää, ilman ylimääräisiä varoitusvaloja

Korjaamolla

Korjaamon setä tarkasteli autoa tietokoneellaan ja totesi, että ei siinä ole muuta kuin ABS-anturi pitää vaihtaa. Kaasuttamalla paikoillaan olevaa autoa se ilmoitti toisen renkaan nopeudeksi 0 km/h ja toiselle 255 km/h. Ihan tervettä. Auton kulkemattomuus johtui ilmeisesti vain siitä, että se suojasi itseään havaitussa vikatilassa. Ehdin jo ajatella, että tähän asti hyvin toiminut auto levisi kokonaan kolme tuntia ennen kuin se piti saada vaihdetuksi. Eihän juuri tuota relettä korjaamolla tietenkään valmiina ollut, ja edessä oli uusivuosikin, joten joutuisin olemaan muutaman päivän ilman autoa. Eikä sitä kukaan ostaisi tuollaisena. Ilmoitin siis autokauppaan, että enpä sittenkään pääse tänään tulemaan.

Välipäiviä ei ole loputtomasti

Välipäivät etenevät kohti loppuaan ja odottelen viestiä korjaamolta. Välipäivämarkkinoiden etu on siis edullinen rahoitus. Koroksi on tarjolla 1% tavallisen, n. 5 % koron sijaan. Tarjous on voimassa lauantaihin asti. Tulee uudenvuodenjälkeinen ensimmäinen arki ja torstai, mutta korjaamo on kiinni. Tulee perjantai. Ehtiikö korjaamo vaihtaa osan ja onhan auto kunnossa jo tämän päivän aikana!? Jos ei, välipäivämarkkinoista ei ole enää hyötyä.

Kolmen aikaan perjantaina se oli lopulta valmis! Pelkkä anturin vaihto ei riittänyt, vaan autosta löytyi vielä katkennut johto. Sen vaihtamisen jälkeen auto toimi taas normaalisti. Katkennut johto kuulostaa siltä, että se olisi voinut aiheuttaa vaikka mitä, joten ehkä selvisin lopulta säikähdyksellä tilanteesta. 

Ostosreissu 2

Lauantaina, viimeisenä välipäiväetupäivänä pääsimme lopulta lähtemään autokaupoille. Tarkistin vielä ennen lähtöä, että kyseinen auto on myynnissä ja ilmoitin tulostamme. Aamuinen Skype-palaveri kesti hieman pidempään, kuin ajattelin, joten ehdimme paikalle vasta viimeisellä tunnilla. 

Myymälään saapuessamme huomasimme, että auton moottori oli lämmin. Toinen ostaja oli sillä käynyt juuri koeajalla ja harkitsi myymälässä ostoa. Sillä aikaa kun itse koeajoimme autoa, he saattaisivat ehtiä siis ostaa sen nenämme alta. Oh, the irony! 

Myyjä testasi Minin samaan aikaan ja onneksi se toimi taas yhtä luotettavasti  kuin yleensäkin. Ilmeisesti toinen ostaja päätti toiseen autoon tai ei vielä saanut tehtyä päätöstä, koska seuraavaksi pääsimme kaupan hierontaan. Myyjä tuli hinnassa riittävästi vastaan, joten pääsimme vielä viimeisillä aukiolominuuteilla allekirjoittamaan kauppapaperit. Vaikka olenkin hyvä tinkimään (kun on itsekin ollut myyjä, tietää, miten peliä pelataan), niin tässä vaiheessa halusin vain saada kaupan päätökseen ja lähteä uuden auton kanssa kotiin.

Kaikkien mutkien, jännitysten ja odotusten jälkeen, nyt mulla on sitten uusi auto! Juuri sellainen, kuin halusin!